ympäristö

Vapaa-ajallani yritän mahdollisimman usein päästä käymään Turun saaristoon. Itämeren kauneus ja ainutlaatuinen ekosysteemi on tullut siten tutuksi ja tärkeäksi. Valitettavasti olen samalla myös joutunut seuraamaan Saaristomeren muutoksia ja ongelmia. Rehevöityminen on silminnähtävää. Joinakin vuosina meri suorastaan puuroutuu myrkyllisestä sinilevästä. Myös rihmalevä on runsastunut. Turskat ja kampelat ovat hävinneet.

Erityisen herkäksi merialueeksi luokiteltu Itämeri on yksi maapallon saastuneimmista meristä. Meri on matala ja vesi vaihtuu Tanskan salmista harvakseltaan. Murtovesiekosysteemille tärkeitä, vettä sekoittavia ja happikatoa vähentäviä suolapulsseja tulee yhä harvemmin, keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa. Hapetonta pohjaa on huolestuttavan paljon.

Rehevöityminen johtuu mereen kulkeutuvien ravinteiden määrästä. Itämeren valuma-alue on suuri, peräti neljä kertaa suurempi kuin itse meri. Mereen kulkeutuu runsaasti maatalouden lannoitteita ja jätevesiä. Ravinnekuormitusta tuovat myös teollisuus, metsätalous ja kalankasvatus.

Itämerellä seilaa kaikenlaisia aluksia öljytankkereista matkustajalaivoihin. Se on vilkkaasti liikennöity. Päästöjen lisäksi ongelmia aiheuttavat rahtilaivojen painolastivesien mukana matkaavat vieraslajit. Toistaiseksi mereen on saanut laskea jopa laivojen jätevedet. Jatkuvasti kasvavan liikenteen myötä kasvaa myös öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riski.

Laivaliikenteen osalta on onneksi saatu aikaan merkittäviä parannuksia. EU:n rikkidirektiivin avulla laivojen rikkipäästöjä on saatu laskettua. Keväällä eduskunta päätti, että Suomi liittyy kansainväliseen yleissopimukseen, joka edellyttää alusten painolastivesien käsittelyä. Samaan aikaan tehtiin myös toinen tärkeä päätös, kun kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti kieltää risteilijöiden jätevesien laskemisen Itämereen. Kielto astuu voimaan asteittain vuosina 2019, 2021 ja 2023. Olemassa oleville aluksille siirtymäaika on toki tarpeen, mutta mielestäni kielto voisi tulla voimaan nopeamminkin.

Nämä esimerkit osoittavat, että Itämeren suojelemiseksi voidaan tehdä konkreettisia ja tehokkaasti vaikuttavia päätöksiä. Niitä tarvitaan lisää, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Juuri nyt ajankohtaista on Natura-verkon täydentäminen. Hanke on kuulemisvaiheessa. Ehdotus on, että verkostoa täydennetään kolmella vedenalaisen meriluonnon kohteella ja kolmella meri- ja kosteikkolintujen tärkeällä alueella. Saaristomeri kuuluu molempiin kategorioihin.

Mitä muuta konkreettista voitaisiin tehdä? Maatalouden päästöjä voidaan vähentää paikallista ravinnekiertoa parantamalla. Myös kalankasvatuksessa on välttämätöntä tukea siirtymistä suljetun kierron kasvatuslaitoksiin. Metsätaloudessa siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen lopettaisi päättöhakkuiden myötä liikkeelle lähtevät ravinnekuormapiikit.

Kiertotalous on yksi pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitusohjelman kärkihankkeista. Hallitus lupaa panostaa ravinteiden kierrätykseen ja tehostaa toimia Itämeren ja muiden vesistöjen suojelemiseksi. Tämä on oikea valinta ja parhaimmillaan tehokkaat teknologiat ja innovaatiot suojelevat vesiämme ja tuovat Suomeen uutta työtä vihreän teknologian alalla.

Selvää on, ettei Itämerta pelasteta ilman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä. Mittakaavaa avaa, että meren valuma-alueella asuu liki sata miljoonaa ihmistä. Itämeren suojelukomission toimenpideohjelman ja EU:n Itämeren alueen strategian toimeenpanemiseksi on ponnisteltava kunnianhimoisesti yhdessä muiden Itämeren alueen valtioiden kanssa.