Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Annika Lapintien puheenvuoro lakivaliokunnan, perustuslakivaliokunnan, oikeusministeriön ja Suomen Lakimiesliiton järjestämässä Oikeusvaltioseminaarissa 13.9.2017
Oikeusvaltio on valtio, jonka hallintoelimet toimivat oikeusjärjestyksen mukaisesti ja jossa yksilöillä on oikeusturva muun muassa hengen, vapauden ja omaisuuden osalta. Näin oikeusvaltio määritellään kielitoimiston sanakirjassa.
Oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös jossakin määrin laajempia kuvauksia oikeusvaltioon kuuluvista ainesosista. Näitä ovat ensinnäkin, että valtio on organisoitu oikeussäännöin ja toiseksi, että niin valtioelinten ja viranomaisten kuin kansalaistenkin on toimittava näiden oikeussääntöjen mukaisesti. Valtioelimet ja viranomaiset ovat lisäksi oikeusvaltiossa sidottuja erityiseen, vaikeutetuin menettelyin säädettyyn perustuslakiin. Oikeusvaltioon kuuluu myös, että yksilön oikeusasemasta (oikeuksista ja velvollisuuksista) voidaan määrätä vain sellaisen elimen päätöksin, jonka asettamiseen yksilö voi itse vaikuttaa ja että yksilön asemaa suojaavat suhteessa sekä valtioon että muihin yksityisiin perustuslaissa säädetyt perusoikeudet. Vielä oikeusvaltion ainesosana on, että oikeussääntöjä soveltavat yksittäistapauksiin riippumattomat tuomioistuimet.
Perustuslaissa oikeusvaltioperiaate saa ilmaisunsa 2 §:n 3 momentissa. Sen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.
Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Perustuslakivaliokunnan työssä oikeusvaltion määritelmän eri osatekijät kietoutuvat yhteen. Esimerkiksi viranomaisten toimivaltuuksien sääntelyn riittävän täsmällisyyden arviointi kytkeytyy yhtäältä julkisen toiminnan lakisidonnaisuuteen ja toisaalta perusoikeuksen suojaan.
Perustuslakivaliokunta on lisäksi usein kiinnittänyt huomiota oikeusturvan ja tuomioistuimien merkitykseen toimivan oikeusvaltion kannalta. Valiokunta on muun muassa vuonna 1980 pitänyt tarpeellisena painottaa, että oikeuslaitoksen nopean ja varman toiminnan turvaaminen on oikeusvaltion olennainen tunnusmerkki ja ensisijainen tavoite (PeVM 30/1980 vp,A s. 2; arvioitavana oli oikeuskanslerin kertomus vuodelta 1979).
Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota – viimeksi sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä (PeVL 26/2017 vp) – siihen, että perustuslaissa säädetyt oikeusturvan takeet saavat myös muiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisen merkityksen. Muidenkin perusoikeuksien toteutuminen voi riippua viime kädessä siitä, että ihmisillä on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, ja että yksilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Oikeusturvan merkitys muidenkin perusoikeuksien toteutumisessa merkitsee muun muassa sitä, että oikeusturvaa koskevan sääntelyn selkeydelle on annettava erityinen merkitys. Esimerkiksi muutoksenhakusääntelyn sisällön on oltava helpommin kuin vain vaivoin selvitettävissä (PeVL 47/2002 vp, s. 4/I).
Viime vuosien aikana (v. 2014-2016) perustuslakivaliokunta on useamman kerran kiinnittänyt huomiota myös oikeudenhoidon resursseihin. Tällä on kytkentä myös perustuslain 22 §:ssä säädettyyn, julkiseen valtaan kohdistuvaan yleiseen velvollisuuteen turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Valiokunta on todennut, että perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen edellyttää myös oikeusturvan osalta julkisen vallan aktiivisia toimenpiteitä. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitykseen oikeusvaltion kulmakivinä (PeVL 14/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Jokaisen tulee saada asiansa asianmukaisesti tutkituksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin tulee valiokunnan mielestä oikeusvaltiossa pystyä saattamaan asiansa oikeuden tutkittaviksi ilman pelkoa kohtuuttomista kustannuksista tai viivästyksistä. Tärkeää on myös säilyttää ihmisten luottamus siihen, että rikoksentekijät saatetaan teoistaan lailliseen edesvastuuseen. Näille perusasioille rakentuvat ihmisten turvallisuuden tunne, yhteiskuntarauha ja taloudellisen toimintaympäristön vakaus (PeVL 20/2014 vp).
Valiokunta on lisäksi korostanut sitä, että oikeusturvan toteuttamisesta vastaavien viranomaisten perusrahoitus on turvattava riittävällä tavalla hankalassakin taloustilanteessa (PeVL 14/2016 vp, PeVL 9/2016 vp, PeVL 29/2014 vp). Tällä on merkitystä esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa sekä hallinto- ja erityistuomioistuimissa käsiteltävien asioiden kautta huomattavasti laajemmalle kuin vain oikeusministeriön hallinnonalalle. Viime kädessä kyse on paitsi perusoikeuksien turvaamisesta myös yhteiskunnan toimivuudesta huolehtimisesta. Valiokunta on pitänyt välttämättömänä, että talousarviota ja kehyspäätöksiä valmisteltaessa toimintamenojen vähentämisen vaikutukset oikeusturvaan arvioidaan huolellisesti. Vain näin voidaan luoda riittävä perusta oikeusvaltion turvaamiseksi (ks. myös PeVL 29/2014 vp).
Valiokunta on kannanotoissaan pitänyt myös välttämättömänä toteuttaa pidemmällä aikavälillä tarkoituksenmukaiset oikeudenhoidon rakenteelliset, menettelylliset ja muut uudistukset sekä toimenpiteet oikeusturvan kehittämiseksi siten, että oikeusturvan taso vastaa perustuslain ja Suomea velvoittavien ihmisoikeussopimusten vaatimuksia. Valiokunta on pitänyt esimerkiksi oikeudenhoidon uudistamisohjelmaan aikanaan sisältyneitä hankkeita pääosin perusteltuina ja kiirehtinyt lainsäädäntömuutosten ja muiden toimenpiteiden asianmukaista valmistelua (PeVL 29/2014 vp, PeVL 19/2016 vp).
Perustuslakivaliokunta on myös ilmaissut huolensa säästöjen vaikutuksista erityisesti oikeudenhoidon laatuun, käsittelyaikoihin ja henkilöstön jaksamiseen (PeVL 20/2014 vp.) Perustuslakivaliokunta on tuomioistuinten resurssien osalta kiinnittänyt huomiota myös siihen, että ruuhkautuneiden alioikeuksien tilannetta on joinakin vuosina helpotettu eduskunnan antaman lisärahoituksen avulla. Tällainen tilapäisrahoitus lisää osaltaan määräaikaisten tuomarin virkojen käyttöä, mitä ei voida pitää asianmukaisena. Valiokunta korostaa, että tuomioistuinten pitkäjänteinen toiminta tulee turvata riittävän perusrahoituksen avulla.
Lähestyttäessä tämän päivän seminaarin eri teemoja perustuslakivaliokunnan näkökulmasta voidaan siis sanoa, että esimerkiksi oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvät perusoikeudet ovat merkittävä osa oikeusvaltion kulmakiviä. Edellä kuvaamani valiokunnan kannanotot osoittavat mielestäni, että myös toisen paneelikeskustelun teemaan – Maailman paras oikeusvaltio 2030? – on syytä suhtautua vakavasti ja pitäen mielessä julkisen vallan vastuun turvata perus‑ ja ihmisoikeuksien toteutuminen myös oikeudenhoidon alalla.