SuPer on oikeassa, työvuoro vanhustenhoidossa antaa perspektiiviä päätöksentekoon.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer haastoi hiljattain kansanedustajat tekemään työpäivän vanhustenhoidossa. Kaikkiaan kolmisenkymmentä kansanedustajaa tarttui haasteeseen. Jokainen meistä pääsee oman työvuoronsa aikana näkemään vanhustenhoidon arkea ja keskustelemaan työstä työntekijöiden kanssa.
Tein itse työvuoroni Amandakodissa Liedossa. Amandakoti on koti muistisairaille, se tarjoaa tehostetun palveluasumisen kodinomaista hoitoa. Asukaspaikkoja on 21. Aamuvuorossa klo 7 – 15 pääsin seuraamaan läheltä lähihoitajien työtä. Työvuorossa mukana oleminen oli mieleenpainuva kokemus.
Julkisuudessa on keskusteltu paljon hallituksen aikeista pienentää vanhainkotien ja ympärivuorokautisen palveluasumisen hoitajamitoitusta. Itsekin kirjoitin aiheesta aiemmin. Työvuoroon lähtiessäni olinkin varautunut siihen, että hoitajilla on kova kiire työssään. Silti yllätyin siitä, miten paljon apua monet asukkaista tarvitsevat ihan perushoidossa ja kuinka paljon tähän työhön kuluu aikaa. Käytännön esimerkkinä vaikkapa vanhuksen nostaminen, jolloin paikalle tarvitaan usein kaksi hoitajaa.
Perushoitoon tarvittavan työn ja ajan lisäksi yllätyin siitä, miten paljon asukkaat tarvitsevat sairaanhoidollisia toimenpiteitä. Myös tähän työhön on oltava riittävästi aikaa.
Näin Amandakodissa, miten kiireestä sekä fyysisesti ja psyykkisestikin raskaasta työstä huolimatta hoitajat kohtelivat asukkaita yksilöinä, ammattitaitoisesti ja arvostaen. Kaiken kiireen keskellä raivattiin aikaa myös tukan letittämiseen.
Hoitajien työtä seuratessani mieleen nousi myös huoli siitä, pystyykö työnantaja riittävän hyvin tukemaan heidän jaksamistaan. Toimiiko työn järjestäminen ja onko työntekijöillä mahdollisuuksia kouluttautumiseen? Ja ennen kaikkea huolehditaanko riittävästä henkilökunnan määrästä ja sijaisten hankkimisesta silloin, kun joku työntekijöistä on poissa vaikkapa sairastumisen takia?
En voi ymmärtää, että hallituspuolueet voivat edes suunnitella hoitajien vähentämistä palveluasumisessa. Vanhustenhoidossa on jo tällä hetkellä aivan liian vähän hoitohenkilökuntaa.
Amandakodin kaltaisia hoitokoteja tarvitaan myös jatkossa. Kaikki ikäihmiset eivät pysty asumaan kotona, ja silloin tarvitaan nimenomaan kodinomaista hoitoa antavaa palveluasumista. Selvää on, että hyvä ja turvallinen hoiva edellyttää riittävää henkilökuntaa.
Sama pätee myös kotihoitoon. Monet hoivaa tarvitsevat ikäihmiset asuvat kotona, heille on turvattava riittävät kotihoidon palvelut ja myös tarpeeksi henkilökuntaa näihin tehtäviin.
Suosittelen kaikille päättäjille lämpimästi vähintäänkin yhden työvuoron mittaista rupeamaa ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä. Se on takuuvarmasti opettavainen kokemus kaikille, jotka päättävät määrärahojen jakamisesta ja hoitohenkilökunnan määrästä.
Lämmin kiitos Amandakodin koko henkilökunnalle siitä, että sain tutustua heidän työhönsä yhden työvuoron ajan.