Annika Lapintie
Kansanedustaja (vas)
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
Ajankohtaiskatsaus Varsinais-Suomen liiton maakuntavaltuuston kokouksessa 6.6.2016
Hyvät ystävät,
maakunta- ja sote-uudistusta valmistellaan 18 itsehallintoalueen pohjalta. Rahoituksen päävastuu on valtiolla, lisäksi hallitus on luvannut selvittää maakuntien osittaista omaa verotusoikeutta.
On selvää, että sote-uudistus tarvitaan. Nykyjärjestelmän ongelmia ovat erityisesti perusterveydenhuollon huono saatavuus, pitkät jonot sekä palveluketjujen rikkonaisuus. Asiakasmaksut ovat muihin maihin verrattuna korkealla tasolla. Kunnat puolestaan kamppailevat kasvavien menopaineiden kanssa.
Uudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena olikin juuri perusterveydenhuollon vahvistaminen ja palvelujärjestelmän yhtenäistäminen. Matkan varrella suunta on muuttunut – on pelättävissä että sotesta tuleekin yhtiöittämisen ja yksityistämisen projekti.
Laajalla valinnanvapaudella luodaan bisnesmahdollisuuksia kansainvälisille jättimäisille terveysyhtiöille, joiden tiedetään välttelevän veroja. Entä kuka tulevaisuudessa kantaa vastuun kokonaisuudesta, kun palvelutuotanto hajoaa lukuisiin yhtiöihin? Järjestämisvastuu jää maakunnille, mutta niiden todellinen ohjausmahdollisuus ja mahdollisuus varmistaa palveluketjujen saumattomuus yhtiöviidakossa jää todennäköisesti heikoksi.
Voi myös kysyä, mitä päätettävää uusille maakuntavaltuustoille jää, kun julkinen terveydenhuolto piiloutuu yhtiösalaisuuden suojiin. Demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuus tiedonsaantiin, ohjaukseen ja päätöksentekoon on vaarassa heikentyä.
Pohjimmiltaan maakuntauudistuksen keskeinen kysymys onkin saadaanko maakunnille aito itsehallinto. Itsehallintoa ei tee vielä se, että alueella on vaaleilla valittu valtuusto. Valtuustolla pitää olla myös todelliset vaikuttamismahdollisuudet ja valta.
Tämän lisäksi aito itsehallinto edellyttää toimivaa rahoitusratkaisua. Järkevintä olisi järjestää rahoitus maakuntien itsensä keräämän veron ja valtion tasoitusrahoituksen turvin, ohjaamalla nyt kunnille maksettavia valtionosuuksia maakunnille. Näin veroaste ei vaihtelisi maakuntien välillä kohtuuttomasti. Samalla valtionosuuksien kriteerein tulee varmistaa, että kunnilla säilyy riittävä kannuste edistää asukkaiden terveyttä ja järjestää ennalta ehkäiseviä palveluita.
Kuntien itsehallinto on perustuslaissamme määritelty tiukasti. Samassa 121 §:ssä niille turvataan myös verotusoikeus. Sen sijaan itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla mainitaan ainoastaan, että siitä säädetään lailla.
Hallitus valmistelee maakunta- ja sote-uudistuksessa lainsäädäntöä, joka siirtää merkittävällä tavalla päätöksentekovaltaa kunnilta maakunnille, joilla tulee olemaan suorilla vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, laaja toimivalta ja ehkä myös veronkanto-oikeus. Mielestäni tässä tilanteessa on pohdittava pitäisikö perustuslakia muuttaa siten, että siinä säädettäisiin myös maakuntien itsehallinnosta yksityiskohtaisemmin.
Hallinnollisten uudistusten tavoitteena tulee olla hallinnon yksinkertaisuus, demokraattisuus ja avoimuus. Maakuntauudistuksessakin ytimenä on oltava asukkaan etu. Vaikutusmahdollisuudet oman asuinympäristön asioihin on turvattava. Myös peruskunnille, kunnanosa-alueille ja kansalaisjärjestöille on luotava todelliset vaikutusmahdollisuudet paikallisten palvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi.
Uskon, että uudistuksen seurauksena häviäjiä tulevat olemaan kuntapäättäjät ja voittajia asukkaat. Uusille maakuntavaltuustoille tulee todellista valtaa. Siksi on todella tärkeää, että asukkaille saadaan vietyä viesti siitä, kuinka merkittävistä vaaleista on oikeasti kyse, kun ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään tammikuussa 2018.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta uudistuksessa on palattava uudistuksen lähtökohtiin ja tavoitteisiin, eli perusterveydenhuollon ja palveluketjujen kuntoon panemiseen, siis asiakkaan etuun yritysten edun sijaan. Erityisen tärkeää on varmistaa alueellinen tasa-arvo palveluiden saatavuudessa. Jo etukäteen on huolehdittava siitä, etteivät terveyserot uudistuksen myötä kasva, kuten Ruotsissa on valinnanvapauden myötä alueittain käynyt.