Perussuomalainen työministeri Jari Lindström haluaa nyt työttömät töihin ilman palkkaa, lomia, työterveyshuoltoa ja eläkkeen kertymistä. Tämä hallituksen uusin työllistämisidea on täyttä totta, eikä mikään aprillijuttu.
Vastaavia viritelmiä on menneessä maailmassa kuvattu muun muassa sanoilla pakkotyö ja orjuus. Ministeri Lindström on toki kiiruhtanut korjaamaan vertausta kertomalla, että ”kyse on siitä, että vapaaehtoisesti ihminen voi halutessaan tarjota työpanostaan ja mennä näyttämään osaamistaan”. Samalla ”yrittäjä pääsee katsomaan, onko tästä ihmisestä siihen.”
Työnäytteeksi nimetyllä työttömien hyväksikäytöllä luodaan Lindströmin mukaan työpaikkoja. Itse epäilen, että vaikutus on päinvastainen. Miksi ihmeessä yrittäjä palkkaisi enää työntekijöitä, kun heitä saa ilmaiseksikin? Kun kuukausien mittainen ilmaistyö päättyy, voi aina ottaa uuden ”vapaaehtoisen työpanoksen tarjoajan” sisään.
Todellisia työpaikkoja syntyy vain silloin, kun ihmisten ostovoimasta pidetään huolta. Työtä voidaan luoda esimerkiksi julkiselle sektorille järkevien investointien kautta, rakentamalla asuntoja ja korjaamalla homekouluja. Yrityksiä voidaan kannustaa työllistämiseen tukemalla ensimmäisen työntekijän palkkaamista.
Meillä on jo nyt koeajat, työharjoittelut ja työkokeilut, silppu- ja pätkätyöt, nollatuntisopimukset ja vastentahtoiset osa-aikatyöt. Valtava määrä ihmisiä tekee työtä palkalla, jolla ei tule toimeen. Emme todellakaan tarvitse enää uutta ilmaistyöntekijöiden luokkaa. Hallituksen on syytä palata temppuiluistaan perusasioiden ääreen: työstä kuuluu maksaa palkka.
Muistutan, että palkka on ihmisoikeus:
IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLINEN JULISTUS
23. artikla.
1) Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
2) Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä.
3) Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.
4) Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
Hyvä, että Vasemmistoliitto on ottanut heti alkuu jyrkän kanna tähän orjatyöajatukseen.
Ilmaista työtä on kahdenlaista: Takoot, talkoisiin mennään vapaehtoisesti ja kestävät määrätyn ajan.
Jos työhpon on pakko mennä määrättyyn aikaan, ja tehtävä jonkun määräämä työ, ja työstä saa lähteä vasta kun luvataan kyse on orjatyöstä.
Ihme, että eivät kytkeneet tähänkin työttömyyskortistojen puhdistusta.
Työnantaja löytää, pitkäaikaistyöttömistäkin ammattitaitoisen työntekijä jos haluaa, eikä suunnittele ainoastaan vain palkkojen polkemista.
Pitäisi laittaa ministereille ja kansanedustajille 3 kk:n koeaika niinkuin muillekin tavallisille ihmisille. Kyllä tyhnmyys taas loistaa pääpaikalla.
Minusta on hyvä idea, että on mitä tahansa kotona makaamisen tilalle.
Jos pääsee johonkin , mihin tahansa, olisi se monelle työttömälle todella ihanaa.
Onkohan Lapintie itse ollut joskus työttömänä, kun torpedoi kaikki ehdotukset, esittämättä mitään asiallista tilalle muuta kuin härskin aivopierun.
Joskus unohtuu, että sopimus on aina kahden osapuolen välillä tehty, ei koskaan yksipuolinen. Työsopimus mukaanlukien. Molemmat osapuolet sekä antavat että saavat. Kumpikaan ei ole toisen yläpuolella.
Työntekijälle on aivan yhtä tärkeää saada tietää onko työnantajasta ”siihen”, eli tarjoamaan tälle tekijälle mielekästä ja merkityksellistä työtä sekä hyvät työolosuhteet. Ja sitten jos osaaminen ja tarpeet kohtaavat, sopimus voi syntyä.
Miten olisi ”työnantajanäyttö”, jonka kautta potentiaaliset työnhakijat pääsisivät katsomaan, onko tästä ihmisestä hyväksi työnantajaksi?
Velvollisuus on suuri myös työnantajalla, työntekijää kohtaan.
Ei tässä mitään uutta ole; edellisen työttömyyskauden aikana minutkin pantiin kuukauden ”kurssille” jonka päätteeksi piti hankkia kuukauden ”harjoittelupaikka”, eli siis palkatonta työtä. Tämä n. 3 vuotta sitten, siis edellisen hallituksen aikana. Lindströmin kuvaama ”työnäyte” ei kuullosta mitenkään erilaiselta.