Me suomalaiset olemme tottuneet jonottamaan nöyrästi ja kuuliaisesti ensin ajanvaraukseen ja sitten lääkäriin. Käynnin jälkeen maksamme hallituksen vuoden alusta rumasti korottaman asiakasmaksun jupisten. Apteekissa tohdimme jo hämmästellä ääneen kun selviää, että reseptilääkkeistä ensimmäiset 50 euroa maksetaankin nykyään omasta pussista.
Sote-uudistusta tarvitaan todella. Palvelut on saatava paremmiksi. Työkaluksi hallitus on valinnut valinnanvapauden. Ideana on, että asiakas voi valita käyttääkö julkisen terveyskeskuksen, yksityisen lääkärifirman vai esimerkiksi jonkin järjestön tarjoamia terveyspalveluja.
Valinnanvapaus lyhentää melko varmasti jonoja, mutta hinta voi olla asiakkaalle kova. Tämän on todennut myös sote-rahoitusta selvittäneen työryhmän vetäjä professori Mats Brommels, jonka mielestä kotitalouksien rahoitusosuus tulee kasvamaan. Suomeksi sanottuna asiakasmaksut nousevat vielä entisestään.
Sote-uudistus oli määrä tehdä asiakkaan eduksi. Nyt valinnanvapauteen otetaan mallia Ruotsista, mutta toisin kuin siellä, meillä ollaan asiakasta panemassa maksajaksi. Ruotsista olisi syytä ottaa oppia myös rahoitusrakenteen osalta.
Myytti suomalaisesta holtittomasti rahaa nielevästä terveydenhuollosta on harhaa. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna käytämme terveydenhuoltoon neljänneksitoista vähiten kaikkiaan 34:stä OECD-maasta. Muihin Pohjoismaihin verrattuna ostovoimapariteetilla korjatut terveydenhuollon julkiset käyttömenot asukasta kohden ovat meillä pienet. Esimerkiksi Ruotsissa käytetään asukasta kohden 60 prosenttia Suomea enemmän rahaa.
Suomessa valtion menoista käytetään 11 prosenttia terveydenhuoltoon. OECD Health Statistics 2015 osoittaa, että meitä pienempi prosentti on vain Unkarissa, Kreikassa, Sloveniassa, Turkissa, Puolassa ja Israelissa. Julkista rahaa kaikista terveydenhuollon käyttömenoista on meillä 75 prosenttia, kun Ruotsissa julkisen rahoituksen osuus on 84 prosenttia.
Asiakasmaksumme ovat kansainvälisesti vertailtuna jo nyt korkeita. Tuorein yhteenveto kertoo vuoden 2013 tilanteen. Kotitalouksien osuus terveydenhuollon rahoituksesta oli meillä jo tuolloin suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa asiakasmaksuina kerättiin 19 prosenttia terveydenhuollon rahoista, kun ruotsalaiset selvisivät 15 prosentilla.
Päivänselvää on, että nyt viimeisimpien liki 30 prosentin asiakasmaksukorotuksien jälkeen maksaa suomalainen asiakas omasta kukkarostaan kansainvälisesti vertailtuna huomattavan ison siivun lääkärikäynneistään. Näin siis jo ennen valinnanvapautta. Samanaikaisesti meillä on kumminkin myös korkea veroaste.
Ruotsissa potilasmaksujen enimmäismäärä on noin 120 euroa 12 kuukauden jaksolla, joka alkaa ensimmäisestä maksullisesta käynnistä. Meillä maksukatto on 691 euroa ja se on lukittu kalenterivuoteen.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Lukijan kolumni –palstalla 30.3.2016.