Nykyinen Sipilän hallitus sekä sitä edeltäneet Stubbin ja Kataisen hallitukset ovat olleet läheltä piti -törmäystilanteissa perustuslain kanssa, vaikka suoranaisilta kolareilta on vältytty. Onneksi suomalainen malli, jossa vaikutukset on arvioitava ennakkoon, on pelastanut kohtuuttomalta käräjöinniltä.
Perustuslakivaliokunnan nykyinen puheenjohtaja, varatuomari Annika Lapintie (vas) toteaa, että joidenkin Sipilän hallituksen ohjelmaan liittyvien toimien laillisuutta joudutaan puntaroimaan tarkkaan. Tällaisena Lapintie mainitsee työsuhteen purkamisen edellytysten määrittelyn paikallisesti sopien, joka tuskin toteutuu juuri perustuslain suojan vuoksi.
– Sosiaalipolitiikassa keskeiseksi noussee rajujen leikkausten arviointi perusoikeusnäkökulmasta. Perustuslaki tai kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät suoraan kiellä leikkauksia, mutta ne asettavat suuntaviivat ja rajat. Leikkausvaikutukset on aina arvioitava, leikkaukset eivät saa olla syrjiviä eivätkä kohdistua erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, Lapintie sanoo.
Hän jatkaa, että näistä asioista Suomi on jo saanut huomautuksia EU:n perusoikeusvirastolta ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta.
Valiokunta on pohtinut perusoikeusheikennyksiä
Vastauksena politiikan nykytilaa koskevaan kysymykseen Lapintie vastaa, että ”emme elä jälkidemokraattista aikaa, johon laillisuus ei enää mahdu”, vaan tilaa jossa perustuslain 2§:n mukaan ”julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin”.
– Kunkin toimen laillisuus tullaan arvioimaan siinä vaiheessa , kun kirjaus konkretisoituu hallituksen lakiesitykseksi, jota eduskunta lähtee käsittelemään. Laillisuuden valvonta on keskeisessä osassa lainsäädäntöprosessia.
Lapintie kavahtaa jo ennakkoon eduskuntaan mahdollisesti tulevia ”yhteiskuntasopimuksen” korvaavia hallituksen esityksiä. Pahimmaksi esimerkiksi hän nostaa eläkkeensaajan asumistuen lakkauttamisen, joka toteutuessaan johtaisi valtaisan iäkkäiden köyhien joukon todelliseen kurimukseen.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että järjestelmä ei ole aukoton. Perusoikeuksia rikotaan säästöjen nimissä, kuntien käytännöt ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa ja yksityistämisen nimissä jopa virkavastuulla olevat palvelut hipovat laillisuuden rajoja. Onko perustuslakivaliokunnalla käytännössä sille kuuluvaa valtaa?
– Kyllä perustuslakivaliokunnalla on tehtäviensä mukainen valta – tai vastuu – ja se myös käyttää sitä. Tämän osoitti viime kaudella sote-uudistuksen pysähtyminen perustuslakivaliokunnan kantaan. Toinen esimerkki on yhdenvertaisuuslaki, johon perustuslakivaliokunta edellytti merkittäviä muutoksia.
Lapintien mukaan valtion talousarvioesityksen perusoikeustarkastelu on perinteisesti tarkoittanut yksinomaan sen yhteydessä annettujen budjettilakien käsittelyä eduskunnassa. Kun talousarvioesitys edellyttää lainsäädäntömuutoksia, talousarvion esiin nostamat perusoikeuskysymykset tulevat käsitellyiksi normaalin lakiehdotusten perusoikeuskontrollin puitteissa valiokunnassa.
– Valiokunta on joutunut budjettilakeja käsitellessään pohtimaan esimerkiksi lapsilisäjärjestelmään kohdistuvia perusoikeusheikennyksiä.
Onneksi perustat ovat kunnossa
Koska laillisuuden valvonta Suomessa on etupainotteista, on asiantuntijoiden ja järjestöjen kuulemisella valiokunnassa suuri merkitys.
– Kansalaisjärjestöillä on oltava vahva asema yhteiskunnassamme. Lainsäädännön valmisteluun ne voivat vaikuttaa esimerkiksi tuomalla epäkohtia päättäjien tietoon ja julkiseen keskusteluun, tuomalla näkemyksensä hallitukselle lakiesityksen valmisteluun liittyen sekä valiokuntakäsittelyn aikana ja kansalaisaloitteen muodossa.
Lapintie arvostaa kansalaisaloitetta ja pitää vaadittavaa 50000 allekirjoituksen rajaa hyvänä Suomen asukaslukuun suhteutettuna. Raja karsii kepoisin perustein tehdyt aloitteet, mutta ei ole kohtuuton saavuttaa.
Tuore ja paljon kritiikkiä herättänyt maan hallituksen menettely yhteiskuntasopimuksen saavuttamiseksi ei saa kehuja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta.
– Niin sanotun yhteiskuntasopimuksen kariutuminen ei suoranaisesti yllättänyt. Neuvottelujen lähtökohta ei ollut aito, vaan palkansaajilta odotettiin mukautumista ennalta ilmoitettuun lopputulokseen. Työelämän uudistamista tarvitaan, ja se on mahdollista reilulta ja tasa-arvoiselta pohjalta.
Mikäli yhteiskuntapolitiikkaa yleensäkin sävyttäisi reilu ja tasa-arvoinen suhtautuminen ihmisiin ja asioihin, oltaisiin luultavasti matkalla kohti parempaa Suomea.
Ratifiointi vahvistaa vammaisten asemaa
Suomi on Hollannin ja Irlannin ohella viimeisiä maita, jossa YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimusta ei ole vielä ratifioitu, vaikka itse sopimus on hyväksytty tämän vuoden maaliskuussa. Ratifiointia on jarruttanut se, että vammaisten itsemääräämisoikeutta koskevat lait eivät ole yhdenmukaiset sopimuksen artikloiden kanssa.
– Tähän liittyvä hallituksen esitys on parhaillaan työn alla Sosiaali- ja terveysministeriössä. Luonnoksesta pidettiin kuulemistilaisuus 21. elokuuta , joten eduskunta saa hallituksen esityksen käsiteltäväkseen melko pian.
Lapintie toivoo, että laki saataisiin voimaan ensi vuoden alusta, mutta luonnoksen mukaan lain voimaantulo olisi vasta ensi vuoden maaliskuun alussa. Ratifiointi voitaisiin tehdä välittömästi sen jälkeen. Sen myötä Suomi saa riippumattoman toimielimen, joka valvoo vammaisten yhdenvertaista kohtelua.
– Onneksi yleissopimus on vaikuttanut lainsäädäntöömme jo ennakkoon. Kotikuntalakia muutettiin 2011 siten, että laitoshoidossa oleville sekä asumispalvelujen piirissä oleville vammaisille henkilöille tuli mahdolliseksi vaihtaa kotikuntaa, kuten yleissopimus edellyttää. Toinen muutos oli vammaispalvelulain uudistus 2009, jonka myötä henkilökohtaisesta avusta tuli vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus.
Yleissopimuksen artiklassa 33 määritellään rakenteet, joiden turvin valtio toimeenpanee, edistää, suojelee ja valvoo vammaisten oikeuksien toteutumista kansallisella tasolla. Samassa artiklassa edellytetään, että kansalaisyhteiskunta, erityisesti vammaiset ja heitä edustavat järjestöt on osallistettava ja heidän on osallistuttava valvontaprosessiin täysimääräisesti.
– Ratifiointi tulee vahvistamaan vammaisten osallisuutta. On tärkeää, että vammaisjärjestöt ovat vahvasti mukana yleissopimuksen toimeenpanossa ja sen seurannassa. Kansalaisvalvontaa tarvitaan, sillä käynnissä oleva normien purku hirvittää. Normithan on tehty juuri heikoimpien suojaksi, muistuttaa Annika Lapintie lopuksi.
Teksti: Hannu Oittinen
Juttu on julkaistu Uusi Invalidi –lehden 60-vuotisjuhlanumerossa 20.9.2015. Koko lehden voi lukea osoitteessa http://www.tsil.fi/uusi-invalidi/