Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) nimesi hallituksen tuoreimman aikaansaannoksen ”yhteiskuntasopimus 2.0:ksi”. Sopijaosapuolina ovat Stubb, pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja ulkoasiainministeri Timo Soini (ps). Floppi-sopimuksen sisältönä on tavallisten työssäkäyvien suomalaisten kurittaminen.
Palkansaajien kyykyttäminen tehdään kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Tosiasiassa suomalaisten työaika on kilpailijamaita pidempi ja palkkakustannuksetkin selvästi muita Pohjoismaita ja jopa Saksaa pienemmät.
Hallitus ottaa työntekijöiden sunnuntailisistä pois neljänneksen. Tämä tarkoittaa esimerkin omaisesti kaupan myyjälle 750 euron palkkamenetystä vuodessa. Pyhälisä on iso osa toimeentuloa myös monille muille kuten sairaanhoitajille ja poliiseille.
Arkipyhät hallitus muuttaa palkattomiksi vapaapäiviksi. Tämä vie palkansaajalta keskimäärin 190 euroa vuodessa. Heiltä, joille on pitkän työuran jälkeen kertynyt 38 lomapäivää, viedään pois kahdeksan päivää. Samalla menevät lomarahat näiltä päiviltä. Nämä hallituksen parjaamat julkisen puolen työntekijät ovat muun muassa siivoojia, hoitajia, lastentarhanopettajia ja keittäjiä.
Tällainen jo ennestään pienipalkkaisten ja pitkälti naisvaltaisten alojen palkka-ale on hallitukselta häpeämättömän röyhkeää.
Sitä samaa on myös työntekijän rankaiseminen sairastumisesta. Hallitus muuttaa ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi ja niistää seuraavien kahdeksan sairauspäivän palkasta viidenneksen pois.
Elinkeinoelämän Keskusliitto riensi jo ilakoimaan, kuinka muutos kannustaa terveellisiin elintapoihin. EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk piti työntekijälle koituvaa kustannusta kohtuullisena ja sanoi, ettei se syökse ketään taloudelliseen ahdinkoon.
Kun suomalaisten keskipalkka on 3 300 euroa, on ensimmäisen sairauspäivän hinta työntekijälle keskimäärin 110 euroa. Kolmen päivän flunssa maksaa 155 euroa. Montako flunssaa ja vatsatautia päiväkodin työntekijä sairastaa vuosittain? Montako päivän lepoa vaativaa migreenikohtausta on kuormittuneella opettajalla? Entä syöpää sairastava toimistotyöntekijä, joka yrittää rankkojen hoitojen välissä käydä töissä? Kohtuullisuus on tästä kaukana.
Pienipalkkaisella ei ole tulevaisuudessa edes varaa sairastaa. Töitä tehdään puolikuntoisena ja samalla tartutetaan työkaverit ja asiakkaat. Vakavat jälkitaudit lisääntyvät, kun tauteja ei hoideta kunnolla heti alkuun. Suorastaan vaaralliseksi tämä käy muun muassa hoitoalalla. Jos sairaanhoitajalla ei ole varaa palkattomiin päiviin, hän hoitaa kipeänä infektioalttiita potilaita.
Vielä kolme vuotta sitten pääministeri torjui ensimmäisen sairauspoissaolopäivän palkan poistamisen ja kirjoitti, että sairauspoissaoloja ehkäistään parhaiten “hyvällä johtajuudella” ja “työhyvinvointia parantamalla”. Tuuliviiri pyörähti ja takki kääntyi nopsasti, vaikka tiedossa on, ettei Ruotsin vastaava malli ole johtanut toivottuihin tuloksiin. Päinvastoin, hetkellisen vähenemisen jälkeen sairauspoissaolot ovat siellä lisääntyneet tasaisesti viimeiset viisi vuotta. Samalla sairauslomat ovat pidentyneet.
Esitellessään leikkauksia Sipilä puhui kauniisti ”meistä palkansaajista” ja talkoisiin osallistumisesta. On hämmentävää, että miljonääripääministeri katsoo itsekin kuuluvansa näistä kohtuuttomuuksista kärsivien palkansaajien joukkoon. Nyt ministerit mainostavat talkoohenkeään luopumalla viikon palkasta. Jopa on talkoot, sillä kun ministeri Soini antaa vapaaehtoisesti isosta ministeripalkastaan 3000 euroa, hän ottaa pakolla jokaiselta pienipalkkaiselta työntekijältä saman verran.