Turistirannoille huuhtoutuu hukkuneita. Rekkojen konteista löytyy tukehtuneita. Hirveästä matkasta hengissä selviytyneitä lapsia löydetään hylättyinä kaupungeistamme. Eurooppa tänään.
Euroopan unionin perimmäistä olemusta koetellaan nyt kovemmin kuin koskaan. Arvomme punnitaan kun unioni lähiviikkoina valitsee keinot, joilla se pyrkii ratkaisemaan meiltä suojaa hakevien ihmisten tilanteen. Olemmeko silloin perussopimuksen mukaisesti ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia kunnioittava, vapautta, tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatetta vaaliva unioni?
Tähän asti EU on pahentanut toimillaan humanitaarista kriisiä. Tavoitteena on ollut ensisijaisesti estää turvapaikanhakijoiden saapuminen unionin alueelle. Resursseja on siirretty meripelastuksesta rajavalvontaan. Rajoilla on tehty laittomia käännytyksiä. Unkari, Bulgaria ja myös Iso-Britannia Calaisin tunneliterminaalin ympärillä ovat päättäneet aidata ongelman ulkopuolelleen. Jotain on unohtunut – oikeus hakea turvapaikkaa on ihmisoikeus.
Euroopan unionin on viimein luotava yhtenäinen ja kaikkia jäsenmaita sitova, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja tasapuoliseen vastuunjakoon pohjaava pakolaispolitiikka.
Ajatus satunnaisista tarkastuspisteistä Schengen – alueella vastauksena järjestäytyneeseen ihmissalakuljetukseen on naiivi. Sen sijaan on hyväksyttävä, ettei unionin reunavaltioita kohtuuttomasti kuormittava Dublin – menettely enää toimi, vaan vastuu on jaettava tasaisemmin. Suuntaa on näyttänyt Saksa, joka ei enää palauta turvapaikanhakijoita muihin EU-maihin Dublin-asetuksen nojalla.
Kestävää ratkaisua on turha hakea myöskään sisäministeri Petteri Orpon (kok) vaatimasta turvallisten maiden listasta. Sitoumuksiemme mukaisesti jokainen ratkaisu on tehtävä yksilöllisesti. Turvalliseksi luokiteltu maa ei välttämättä ole turvallinen hallitusta kritisoineelle toisinajattelijalle, homolle, tai vapaalle toimittajalle. Automaattikäännytyksistä unelmoinnin sijaan voimat on suunnattava hakemusten nopeaan ja oikeusturvaa kunnioittavaan käsittelyyn ja turvapaikan saaneiden tehokkaaseen kotouttamiseen.
Tasaisen vastuunjaon lisäksi EU:n on lisättävä voimakkaasti apua kriisialueiden lähimaille, jotka tällä hetkellä ovat kovimman paineen alla. Libanonia, Jordaniaa ja Turkkia on autettava selviytymään Syyriasta paenneiden ihmisten vastaanottamisesta. Pohjois-Afrikan valtioiden vakautta on tuettava kaikin mahdollisin keinoin, jotta ne pystyvät huolehtimaan paremmin Saharan eteläpuolisesta Afrikasta saapuvista ihmisistä.
Unionin on myös välittömästi otettava nykyistä suurempi vastuu meripelastuksesta Välimerellä. Samanaikaisesti on luotava laillisia ja turvallisia reittejä, joiden avulla ihmiset voivat saapua Eurooppaan hakemaan turvapaikkaa. Viisumipolitiikkaa on helpotettava ja käyttöön on otettava humanitaariset viisumit. Laillisten ja turvallisten reittien avaaminen on tehokkain tapa nujertaa rikolliset, jotka nyt keräävät rahat ja lastaavat hädänalaiset ihmiset kuolemanlaivoihin ja rekkojen kylmäkontteihin.
Kyllä, tämä kaikki maksaa. Me Euroopan unionin jäsenmaat olemme jo pelastaneet käsityskyvyn ulottumattomissa olevilla summilla pankkeja. Tällä rahalla pelastetaan ihmishenkiä.