Esikoululaiset ympäri Suomen tutustuvat näinä päivinä kouluun. Kun lapsi syksyllä aloittaa ensimmäisen luokan, kohtaa moni perhe uudenlaisia haasteita.
Monilla vanhemmilla on pitkät työpäivät, etenkin jos työpaikka on kauempana. Pienet koululaiset joutuvat viettämään useita tunteja yksin aamuin ja illoin, ellei koululla ole aamu- tai iltapäivätoimintaa. Kaikilla perheillä ei myöskään ole sukulaisista ja ystävistä koostuvaa tukiverkkoa, joka auttaisi.
Kuusi- ja seitsemänvuotias on vielä hyvin pieni lapsi, eikä useimmilla sen ikäisillä ole edes taitoa saati halua olla yksin. Kunnilla ei kuitenkaan ole lain mukaan velvoitetta järjestää aamu- tai iltapäivätoimintaa ja siksi niitä ei kaikilla kouluilla ole.
Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaat ja heidän perheensä ovatkin keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa sattuvat asumaan ja mitä koulua käyvät.
Pitäisikö kunnat siksi velvoittaa järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa, jotta kaikilla lapsilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet päästä niihin? Kysyn tätä, vaikka kaikkialla nyt leijaileekin leikkaushimo ja kansalaisten tueksi säädettyjen normien alasajo on muotia.
Joissain kunnissa perustellaan jo nyt, että aamu- ja iltapäiväkerhoja ei ole, koska sellaiseen ei ole resursseja. Tämä toiminta pitää kuitenkin nähdä ennaltaehkäisevänä keinona. Se tukee lapsen tunne-elämän kehitystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, ehkäisee pelkotiloja ja syrjäytymistä. Se lisää lapsen osallisuutta, parantaa itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja.
Työelämä kiristyy, työtahti kiihtyy ja työaikoja yritetään pidentää koko ajan. Työn ja perheen yhteensovittaminen tulee entistä haasteellisemmaksi. Järjestetty aamu- ja iltapäivätoiminta tukisi myös vanhemman työssä jaksamista, kun syyllisyys ja epävarmuus lapsen yksinolosta vähenevät.
Jotta illat voitaisiin rauhoittaa perheen yhteiseksi ajaksi, eikä kaikkiin harrastuksiin tarvitsisi koulun jälkeen enää erikseen lähteä, voisi koulu olla aiempaa enemmän mukana myös harrastusten järjestämisessä.
Iltapäivätoiminnassa järjestetään jo nyt erilaisia kerhoja, joissa osa lapsista käy. Kerhoja lisäämällä ja teemoja laajentamalla saataisiin yhä useampi lapsi harrastamaan monipuolisemmin, ja samalla perheille enemmän yhteistä aikaa illalla koulun ja töiden jälkeen.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 17.5.2015.