Julkiset palvelut ovat eriarvoistuneet kovaa vauhtia. Väki on jaettu kahteen kerrokseen. Yläkerrassa ovat työterveyshuollon ja yksityislääkärien asiakkaat, joiden palvelut ovat kunnossa. Alakerrassa useilla paikkakunnilla kärvistelevät raha- ja henkilöstöpulasta kärsivien julkisten terveyskeskusten asiakkaat.
Heikoimman palvelun varassa nyky-Suomessa ovat siis ne, jotka tarvitsisivat palveluita kaikkein kipeimmin! Kuitenkin julkisen terveydenhuollon idea on juuri ehkäistä ennalta sairauksia ja kustannuksia – mitä vähemmän potilaita sen parempi. Yksityisen bisneksen etu puolestaan on myydä palveluitaan mahdollisimman paljon ja kalliilla – mitä enemmän potilaita sen parempi.
Erikoissairaanhoito Suomessa on maailman huippuluokkaa. Erikoissairaanhoitoon sairaaloihin pääsevät jonojen ohi ne, jotka saavat lähetteen joko työterveyspalvelujen kautta tai rahalla menemällä yksityisen lääkärin vastaanotolle. Terveyskeskusten asiakkaat, etenkin pienituloiset sekä vanhukset ja lapset, joutuvat jonottamaan.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden sote-uudistuksen tarkoitus oli saattaa kaikki palvelut ja kaikki ihmiset saman katon alle, samaan kerrokseen. Se olisi merkinnyt nimenomaan kuntien vastuulla olevien julkisten palveluiden kohentumista. Yksityistä terveysbisnestä puolustava kokoomus kuitenkin kampitti sote-uudistuksen viivytystaktiikalla.
Maahan kaatunutta maitoa ei pidä kuitenkaan jäädä murehtimaan. Sote-uudistus on laitettava eteenpäin heti vaalien jälkeen. Tällä kertaa ei pidä toistaa sitä viime hallituksen virhettä, että niputetaan sote-uudistus kuntien yhdistämiseen.
Paras tapa on luoda kolmiportainen sote-malli, jossa palvelut järjestetään maakuntien kokoisilla alueilla, joilla on verotusoikeus ja joiden päättävät elimen valitaan vaaleilla. Tämä malli ei edellytä kuntien yhdistämistä.
Ruotsissa tehtiin tällaiset uudistukset jo 1970-luvulla. Siellä maakunnissa päätetään paljon muitakin asioita kuin sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakunnilla on päätösvaltaa muun muassa kaavoituksessa, liikenteessä ja koulutuksessa. Kunnille jää edelleen vastattavaksi suuri määrä lähipalveluita.
Kirjoitus on julkaistu Auranmaan Viikkolehdessä 27.3.2015