Suomessa väitetään olevan liikaa normeja, ja niiden purkamisen olevan talouskasvun ja työllisyyden kannalta välttämätöntä.
Kokoomuksen kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö ovat laatineet oikein listoja turhista normeista. Keskustapuolueeltakin tällaisia listoja löytyy.
Onkin järkevää esittää kysymys: kuka näistä ”normitalkoista” oikeasti hyötyy? Liittyykö se jotenkin siihen, että yritetään tiukemmilla säännöksillä torjua harmaata taloutta ja verotuksen väärinkäytöksiä?
Normien ulkopuolella toimiva harmaa talous antaa mielestäni hyvin vinkkiä siitä, millaisilla työehdoilla ja palkoilla työtä tehtäisiin, kun normit purettaisiin.
Yövartijavaltiota ihannoiva eli valtion toimivaltaa rajoittava liberaali oikeisto pitää kaikkea työelämän sääntelyä haitallisena. Työntekijä on kuitenkin todellisessa elämässä väistämättä sopimusosapuolena työnantajaa heikompi, ja siksi tarvitaan normien suojaa. Miten kävisi työturvallisuuden jos koulutuksesta ja perehdytyksestä ei olisi normeja?
Sosiaaliturvassa normiviidakko on aidosti vaikeaselkoinen, ja moni tukea tarvitseva jää myös ilman apua. Ongelmien ratkaisu ei kuitenkaan ole koko viidakon hakkaaminen matalaksi ja ihmisten jättäminen vaille kaikkea suojaa. Sen sijaan järjestelmää on selkiytettävä, ja esimerkiksi perusturvaan tehty tasokorotus ja toimeentulotuen siirto kelalle ovat keinoja, joilla vähennetään ihmisten luukulta luukulle pompottelua. Vielä pidemmälle menisi perustulo.
Hyvinvointipalveluissa tarvitaan normeja heikompien puolustamiseksi, jotta palvelut olisivat kunnossa ja kaikille yhdenvertaisia. Esimerkiksi vanhustenhoidossa hoitajien määrä ja kouluissa luokkakoko ovat asioita, joissa tarvitaan lisää normeja. Normienpurkajaisista saatiin esimakua, kun vanhuksen hoivapaikan saamisen perusteista poistettiin oikeus arvokkaaseen elämään. Uhreina ovat kaikkein haavoittuvimmat, muistisairaat vanhukset.
Ympäristönormien purkamisella halutaan heikentää etenkin ympäristönsuojelua. Näiden sääntöjen väitetään haittaavan työllisyyttä. Kuitenkin juuri normien avulla luodaan edellytyksiä sille, että tuotanto ja työpaikat ovat myös pitkällä aikavälillä kestäviä. Minkä puolesta tekisimme työtä, ellemme jättääksemme tuleville sukupolville paremman ja puhtaamman maailman? Talvivaaran kaivoskatastrofi on mielestäni kouluesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ympäristönormit sivuutetaan.
Perjantaina 13.3.2015 luovutettiin eduskuntaryhmille ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen johtaman parlamentaarisen työryhmän tulos, jolla halutaan purkaa turhaa sääntelyä. Olin vastaanottamassa tätä aineistoa Vasemmistoliiton puolesta.