Hallituksen Nato-kaksikko Alexander Stubb (kok) – Carl Haglund (rkp) yrittävät tyrkyttää vimmatusti Suomea kaikkeen mahdolliseen Naton toimintaan. Suomi ei kuitenkaan liity Natoon niin kauan kuin hakemustakaan ei ole jätetty. Myös kansalaisten enemmistö on tiukasti yhä galluppien mukaan Natoa vastaan.
Nato-duon luulisi tietävän, että Natossa ei ole hivuttautumisjäsenyyttä, joka tapahtuisi vaivihkaa isäntämaatukisopimuksella tai muuta yhteistyötä lisäämällä. Tällaista ei myöskään tule kenenkään uskotella – ei Naton kannattajien eikä Naton vastustajien. Natoon voi liittyä vain liittymällä.
Naton isäntämaatukisopimuksen solmiminen viime syksynä osoitti hallitukselta huonoa harkintaa ja surkeaa tilannetajua. Suomi lähetti maailmalle viestin lähentymisestä Natoon. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle annettu selvitys ei auta korjaamaan tilannetta.
Teknisesti isäntämaatukisopimus on osa Suomen rauhankumppanuusohjelmaa. Siksi siitä voitiin ikään kuin muodollisesti oikein päättää ilman sen perusteellisempaa eduskuntakäsittelyä, kuin ohimennen. Menettelyä on syytä arvostella eikä siitä voi antaa tyylipisteitä.
Ukrainan kriisin vuoksi haetaan nyt koko Euroopassa turvallisuuteen uutta asentoa. Venäjällä haikaillaan etupiiripolitiikan perään. Nato on löytänyt vanhasta muistista 5. artiklan, joka määrittää Naton jäsenvaltioiden velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita.
EU:n jäsenenä Suomikaan ei ole täysin konfliktin ulkopuolella. Sotilaallisesti Suomen tulee kuitenkin olla liittoutumaton, ja tämän aseman tulee olla kirkas. Siksi on harkittava tarkkaan ja itsenäisesti, millaiseen Nato-kumppanuuteen voimme osallistua ja millaisella aikataululla.
Venäjän ja Naton lietsomaan sotilaallisen vastakkainasettelun Eurooppaan Suomen ei tule lähteä mukaan. Maailmaa on voitava katsoa laajemmin kuin vain kapeasta puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Turvallisuus ei ole kilpailua siitä, kuka omistaa eniten aseita.
Turvallinen maailma on sellainen, jossa ymmärretään, että sodan poliittinen ja taloudellinen hinta on niin korkea, ettei kukaan ole sitä hintaa valmis maksamaan.
Suomen ei pidä ehdoin tahdoin ärsyttää Venäjää. Venäjällä ei ole mitään intressiä häiritä Suomen ja Venäjän nykyistä tilannetta. Historian emeritusprofessori Matti Klingen mukaan tällainen intressi voisi syntyä ainoastaan, jos Suomi ei ole enää Suomi, vaan läsnä on muiden maiden aseellista voimaa.
Parhaiten Suomen turvallisuutta edistetään pysymällä Naton ulkopuolella. Suomen on ennen kaikkea tukeuduttava niihin kumppaneihin, jotka vaikeassa tilanteessa olisivat kykeneviä rauhan edistämiseen ja positiivisiin avauksiin. Poliittisen tahdon löytyessä tällaista kykyä voisi olla Euroopan unionilla, Etyj:llä, ja YK:lla.
Pietarissa oli sunnuntaina suuri Naton vastustajien kokous.
Muun muassa Kreikan Kultainen aamunkoitto, Italian Forza Nuova ja Saksan NPD olivat edustettuina. Puheenvuoroissa haukuttiin Yhdysvaltoja, Natoa ja länsipakotteita ja kehuttiin Venäjän politiikkaa.
Kai olit mukana?
Onko nyt niin, että Suomi on Euroopan maista ainut, jonka turvallisuus huononee Natoon menon takia? Mikä tekee Suomesta sellaisen eurooppalaisen poikkeuksen? Vai ovatko virolaiset ja muut baltit vain tyhmyyksissään liittyneet Natoon, vaikka niidenkin turvasllisuutta olisi edistetty paremmin Naton ulkopuolella?