Keskustelupaperissaan talousasiantuntijoiksi itseään kutsuva ryhmä Heikki Hiilamo, Elina Lepomäki, Tuomas Pöysti, Osmo Soininvaara ja Juhana Vartiainen vaativat ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämistä (HS 23.1.2015). He syyttävät järjestelmää epäreiluksi kassaan kuulumattomia kohtaan.
Työryhmän ”kehitysidea” on leikata ansiosidonnaisen kesto puoleen ja sen tilalle säädettäisiin kaikille julkisista varoista maksettava työttömyysturva. Lisäksi olisi mahdollisuus vapaaehtoisiin työttömyysvakuutuksiin.
Eikö ammatillinen järjestäytyminen ja sitä kautta kassaan kuuluminen ole juuri tällainen vapaaehtoinen vakuutus. Ansiosidonnainen päiväraha on valtaosin työntekijöiden ja työnantajien yhdessä rahoittama vakuutus työttömyyden ja ansionmenetyksen varalle, jonka saa korkeintaan 500 päivän ajaksi. Miksi työtekijältä halutaan viedä tämä valinnanvapaus?
Luulisi että kiivainkin kokoomuslainen puolustaisi yksilön oikeutta vakuuttaa itsensä, ja juuri niin pitkäksi aikaa kuin mistä on valmis maksamaan. Vai onko esitetyn kritiikkiin todellinen syy sittenkin ammatillisen järjestäytymisen vastustaminen.
Ansiosidonnainen työttömyysturva ei ole niin suuri, että ihmiset sankoin joukoin valitsisivat jäädä sen varassa roikkumaan. Yhteiskunnan näkökulmasta sosiaaliturvaa ei myöskään tule nähdä vain kulueränä. Asianmukainen sosiaaliturva tukee vakaata yhteiskunnallista kehitystä, jossa pidetään huoli ihmisten hyvinvoinnista ja osaamisesta vaikeinakin aikoina.
Voi myös hyvin pohtia, mikä merkitys kunnon sosiaaliturvalla on siihen, että muut Pohjoismaat ovat talouden kehityksessä Suomea edellä.
Kolumni on julkaistu Kulmakunta -lehdessä 18.2.2015