Vaalikoneessa kysytään, tulisiko kiristää työttömien velvollisuutta ottaa vastaan työtä. Toisessa vaalikoneessa puolestaan kysytään ovatko ”ilmaiset sosiaalituet” tehneet suomalaisista laiskoja ja kiittämättömiä. Vastasin molempiin: ”Täysin eri mieltä”.
Kysymyksissä liikutaan urbaanilegendojen alueella. Kaikki ovat kuulleet tuttavan tutun naapurista, jonka työpaikalla ei saada avoimia työpaikkoja täytettyä, tai serkun saunakaverin pojasta, joka vain laiskottelee kotona sosiaaliturvan varassa. Legendat pönkittävät oikeistopoliitikkojen luomaa mielikuvaa laiskoista työttömistä.
Suomalaiset eivät ole voineet mitenkään ykskaks yllättäen muuttua laiskoiksi. Suomessa oli 1980-luvulla käytännössä täystyöllisyys, vaikka sosiaaliturvaa oli nykyistä anteliaampi. Myös muissa Pohjoismaissa sosiaaliturva on Suomea parempi, mutta silti työttömyys on siellä alempana. Tuskin kukaan vakavissaan selittää Ruotsin, Norjan ja Tanskan alempaa työttömyyttä ahkerammalla skandinaavisella kansanluonteella?
Työttömyysturvalla on sitä paitsi jo nykyisin tiukat ehdot. Työttömyysturvan myös menettää, jos ei ota vastaan tarjottua työtä. Ammattia vastaamattomasta työstä voi työttömyysturvalain mukaan kieltäytyä vain kolmen kuukauden ajan työttömäksi ilmoittautumisesta.
Sosiaaliturvan tasokaan ei meillä ole hääppöinen. Suomi sai vastikään jopa huomautuksen Euroopan neuvostolta liian matalasta sosiaaliturvasta. Olemme pudonneet muiden Pohjoismaiden kelkasta, mutta ylläpidetään mielikuvaa anteliaasta järjestelmästä.
Todellisessa maailmassa työttömyyden pääsyy ei olekaan liian hyvä sosiaaliturva tai työttömän laiskuus, vaan työpaikkojen väheneminen. Suomesta ja koko Länsi-Euroopasta on siirtynyt valtavasti työpaikkoja Aasiaan ja Itä-Eurooppaan halvemman työvoiman perässä. Samaan aikaan kotimainen kysyntä on vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen ollut lamassa.
Etenkin eläkeikää lähestyvien ihmisten työllistyminen on meillä muita maita vaikeampaa. Ongelma ei varmasti ole työn vastaanottamishalussa, vaan parantamista on työnantajien asenteissa.
Työttömyysturvan leikkaaminen ei mitenkään käännä maailmanlaajuisen rakennemuutoksen suuntaa. Suomi ei nouse sillä, että Suomesta tehtäisiin halpatyömaa.
Uusien työpaikkojen luomiseksi on keskityttävä Suomen vahvuuksiin eli korkeaan koulutukseen, ammattitaitoon ja osaamiseen. Vahvuutemme on myös vakaa, toimiva ja luotettava yhteiskunta. Tuhoisan leikkauspolitiikan sijaan on kotimaista kysyntää vahvistettava elvytyksellä.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Lukijan kolumni -palstalla 17.2.2015
Olen työnantaja, pieni yritys, mutta kuitenkin. Vika ei ole työnantajien asenteessa. Kun pistää avoimen työpaikkailmoituksen nettiin täällä Pirkanmaalla niin tunnissa tulee helposti 50 hakemusta. Niistä tulee sitten valittua sopivin henkilö tehtävään. Ongelma on siis siinä, että hakijoita on aivan liikaa esim. 150 hakijaa / 1 tehtävä. Seulasta tulee näin älyttömän tiukka. Työpaikkoja on vain liian vähän…
Työttömät eivät ole laiskoja. Työnantajat ovat tehneet heistä orjatyövoimaa.Sosiaaliturvaei ole työttömille ilmaista, sillä veroprosentti heillä on 22%. Siitä huolimatta naapurini yksinhuoltaja nosti veroprosenttiaan. Syynä oli se, että hän joutui kahtena edellisenä vuonna maksamaan veromätkyjä.Minun eläketuloni ilman asumistukea on alle tonnin. Asumistuen ja eläkkeensaajan hoitotuen kanssa on 1200- €/ kk. Hakiessani toimeentulotukea, sosiaalityöntekijä sanoi, ettäkyllä minä pärjään! En ole oikeutettu toimeentulotukeen. Joudun kuitenkin käyttämään yksityistä fysioterapiaa sähköallergian takia. Hän sanoi yli 30 € terveydenhoito kuluistani, että ei niitä huomioida, ei ajatellut, että maksan 5-kertaa kuukaudessa niitä. Lääkekuluja ei huomioinut lainkaan. Tuntuu, että ei edes yli 200-€ yksittäinen lääketeollisuuden ole mitään+muut lääkemenot.Annika on oikeassa.