Hätkähdin vuoden vaihteessa näkemääni pientä muutaman lauseen mittaista lehtiuutista. Sen mukaan äidin täysi-ikäiselle lapselleen antamat lainat epäsivät tältä toimeentulotuen myöhemmin Turussa.
Äiti oli siirtänyt lapsensa tilille kolme vuotta sitten rahaa 1500 ja 500 euroa, jotka he sopivat korottomaksi lainaksi.
Ensin sosiaaliviranomainen ja myöhemmin valituksista huolimatta hallinto-oikeus ja KHO hylkäsivät 30.12.2014 lainan takia lapsen toimeentulotukihakemuksen.
KHO katsoi siis äidin antaman lainan lapsen tuloksi ja se vei lapselta toimeentulotuen. Toimeentulotuki on kuitenkin ihmisen viimesijainen toimeentulon lähde. Käytäntö on Suomessa epäselvä siinä, saako toimeentulotukea myös silloin, jos ihminen on ennen tuen hakemista ehtinyt lainata rahaa, tai on rahoittanut elämistään luottokorttivelalla, jolloin KHO:n päätöksen mukaan toimeentulotukea on voitu myöntää.
Opiskelijoilla on jo nyt velvollisuus opintolainan ottamiseen ennen kuin he saavat toimeentulotukea. Tätä pakkoperiaatetta ei mielestäni saa laajentaa muihin pienituloisiin, joilla ei myöskään ole oikeutta opiskelija-etuuksiin. Päinvastoin, opiskelijoidenkaan asema ei ole reilu – kuuluuko pakottaminen velaksi elämiseen hyvinvointivaltioon?
Korkeimman hallinto-oikeuden tekemät ratkaisut eivät ole johdonmukaisia. Olen siksi jättänyt 27.1.2015 aiheesta hallitukselle kirjallisen kysymyksen. Kunnilla on vähintäänkin oltava selvät ohjeet siitä, että toimeentulotuen hakijan ei ole viisasta elättää itseään hätätilanteessa lainalla, luottokorttivelalla tai pikavipillä.
Hyvä yhteiskuntapolitiikka pitää huolta ihmisistä heikkona aikana. Kun perustoimeentulo on turvattu, voi ihminen paremmin myös suunnitella tulevaa. Velkaantuminen ja paheneva köyhyys voivat johtaa ihmisen syrjäytymiseen kokonaan työmarkkinoilta ja yhteiskunnasta, mikä taatusti tulee toimeentulotukea kalliimmaksi.
Perustulo selkiyttäisi nykyistä epäselvää tilannetta.