Suomen on otettava Afganistanin operaatio arvokkaana opetuksena siitä, että kaikki ei mene niin kuin suunniteltiin tai amerikkalaisissa elokuvissa tapahtuu. Nykykielellä voitaisiin sanoa: Afganistanissa kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Suomi on yhdessä muiden ISAF-maiden kanssa muuttanut osallistumistaan Afganistanissa pois sotatoimista, siviilikriisinhallintaan, kehitysyhteistyöhön ja koulutukseen. Tämä on oikea suunta. Vaikka vuoden 2015 alusta aloittava ISAFin korvaava Resolute Support -operaatio ei ole taisteluoperaatio, on Suomen vaadittava sille YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia.
Ihmiskunnan inhimillinen velvollisuus on estää sotia, ja edistää rauhaa. YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamat rauhanturvaoperaatiot ovat tärkeä osa tässä. Sotiin on kuitenkin vaikea puuttua, jos turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä on niissä omia intressejä tai ne ovat niissä osapuolia. Viime aikojen vakavimmissa konflikteissa ei YK:n rauhanturvaajia ole nähty, eikä niille ole ollut sijaa – ei Syyriassa, ei Gazassa, ei Ukrainassa.
Sotilaallisen väliintulon odottamisen sijaan konfliktien syihin on kyettävä puuttumaan ennalta. Tässä mielessä vaatimukset kehitysavun vähentämisestä ovat vastuuttomia. Rauhan edistämisen rahavirtoja on lisättävä ja padottava rahan ja aseiden virtoja konfliktialueille. Hyvä kysymys on, kuinka monessa Talebanin aseessa lukee ”made in USA?”
Koulutetumpi nuori sukupolvi ja ulkomailta palaavat ihmiset voivat nousta avainasemaan Afganistanin tulevaisuudelle. Tässä työssä Suomessa asuvien yli 3000 afgaanitaustaisen ihmisen tiedoille ja taidoille olisi varmasti käyttöä.
Vasemmiston ryhmäpuhe eduskunnassa Afganistan-selonteon lähetekeskustelussa 26.11.2014. Lue koko puhe