Nuori ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) aloitti välittömästi patavanhoillisen ympäristöpolitiikan. Vain viikon ministeriyden jälkeen Grahn-Laasonen jo lyttää ympäristöasiantuntijoiden vuosia huolella valmisteleman ja vakaasti perustellun ohjelman luonnon suojelemiseksi ja soiden tilan parantamiseksi. Verukkeena on ”vapaaehtoisuuden” lisääminen.
Kokoomuslainen vapaaehtoisuus ja ympäristöä suojelevien normien purku merkitsee luonnonsuojelussa paluuta vuosikymmenten takaiseen aikaan, jolloin luontoa riistettiin välittämättä siitä, mitä jätetään jälkipolville. Sen jälkeen ympäristönsuojelun normeilla on saatu rajoitettua muun muassa luontoa tuhoavia avohakkuita, soiden ojittamista, vesistöjen rehevöitymistä ja ympäristömyrkkyjen joutumista ravintoketjuun. Kokoomuksen ja Grahn-Laasosen linjan vastuuttomuutta lisää se, että nyky-Suomessa on käytettävissä runsaasti pätevää tutkimustietoa tekojemme seurauksista.
Herää huoli, että kokoomuksen luonnonsuojelun esikuvana ovat joko kehitysmaat tai entinen itäblokki, jossa ympäristöä tuhottiin seurauksista piittaamatta. Grahn-Laasonen ei ilmeisesti vielä ymmärrä ympäristöministerin ja –ministeriön tehtäviä. Heidän tulee nimenomaan valvoa ympäristön pitkän aikavälin etua, riippumatta elinkeinoelämän lobbareista ja heidän pyrkimyksistään.
Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmien luulisi jo olevan riittävän järkyttävä näyttö siitä, mitä tapahtuu kun ympäristönsuojelun normeista joustetaan voitontavoittelun vuoksi. Voi vain kuvitella millainen ekokatastrofi Talvivaarassa olisi nyt käsillä jos sielläkin olisi luotettu Grahn-Laasosen ja hänen takapirujensa ”vapaaehtoisuuden” linjaan. Ympäristöministerin tulisi kiireesti vaihtaa neuvonantajiaan.
Kokoomuksen uuden sloganin ”normienpurkutalkoiden” ulottaminen ympäristönsuojeluun ja soidensuojelun jäädyttäminen taitaa silti olla vain esimakua tulevasta. Oikeiston ajama hanke ympäristöministeriön sulauttamisesta maa-ja metsätalousministeriöön uhkaa latistaa koko ympäristönsuojelun b-luokan toiminnaksi.