Puolustusmenoja pohtinut Ilkka Kanervan (kok) johtama selvitysryhmä suosittaa puolustusvoimien määrärahojen kasvattamista 150 miljoonalla eurolla vuodessa.
Menolisäystä perustellaan asehankinnoilla. Puolustushallinto sai tahtonsa läpi tilanteessa, jossa säästöpaineet ovat kovat kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.
Maanpuolustukselle ajetaan erityisasemaa ainoana hallinnonalana, jonka ei tarvitse noudattaa yleisen taloustilanteen reunaehtoja.
Kanervan ryhmä haluaa lyödä lukkoon etukäteen ennen ensi kevään vaaleja sen, että muut hallinnonalat joutuvat säästämään puolustusvoimien asehankintojen vuoksi.
Muille hallinnonaloille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta laatia omia toivelistojaan muiden kustannuksella. Millaisia listoja mahtaisivat tehdä vanhustenhuollosta, terveydenhuollosta, kouluista, lapsilisistä ja muista hyvinvointipalveluista vastuussa olevat viranomaiset?
Itse pidän perusteltuna ja tasapuolisena toimintatapana hallituksen viimeisimmän selonteon linjausta, jossa puolustusmenot päätettiin jättää seuraavan hallituksen arvioitavaksi.
Näin maanpuolustuksen menoja voidaan tarkastella yhdessä muiden valtion menojen kanssa ja suhteuttaa ne muun yhteiskunnan tarpeisiin. Jätin asiasta eriävän mielipiteen Kanervan työryhmän raporttiin.
Selvitysryhmän maalailemaan uhkakuvaan ilman lisärahaa tapahtuvasta maanpuolustuksen nopeasta alasajosta ei voi yhtyä. Kyse on myös valinnoista ja muutoskyvystä puolustusmenojen sisällä.
Esimerkiksi lyhintä asevelvollisuutta voitaisiin lyhentää Siilasmaan raportin (2010) ehdotusten mukaan. Myös pohjoismaista yhteistyötä voidaan lisätä ja Nato-jäsenyyden valmisteluun haaskatut resurssit käyttää toisin.
Perussuomalaisten Jussi Niinistö ilmoitti puolestaan tavoittelevansa puolustusmenoissa 1,5 prosentin bkt-osuutta, mikä merkitsisi nykytasoon lähes viidensadan miljoonan euron lisäystä.
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana Niinistö ajaa ymmärrettävästi oman valiokuntansa etua. Mutta millaisella leikkauspolitiikalla ja mitä veroja korottamalla tämä raha kerättäisiin?
Ihmisten turvattomuuden tunne ja epävarmuus on todellista, mutta onko syytä vastata näihin huoliin lisää aseistautumalla?
Tärkeintä on nähdä Suomen turvallisuus kokonaisuutena, jota edistetään puolustuspolitiikan lisäksi ulkopolitiikan, taloussuhteiden ja muun yhteistyön avulla. On vahvistettava Suomen liittoutumattomuutta sekä YK:n ja Etyjin tarjoamia kansainvälisen turvallisuuden rakenteita.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 10.10.2014
Puolustusmenoja ei pidä nostaa!
Meidän pitää löytää keino, jolla voidaan turvata meidän itsenäisyys, vapaus ja demokratia ilman että puolustusmenot nousevat nykytasosta.
Olisiko liittoutuminen järkevin tapa pitää puolustus uskottavana ilman, että kustannukset ainakaan nousevat nykytasosta? Toivon poliitikoilta ennakkoluulotonta ajattelua ja fiksuja päätöksiä.