• Skip to primary navigation
  • Skip to main content
  • Skip to primary sidebar

ANNIKA LAPINTIE Kansanedustaja, varatuomari

  • Facebook
  • Twitter
  • Etusivu
  • Taustaa
  • Eduskuntatyö
  • Valokuvia

Nato-keskustelussa kaikuvat taas vanhat oikeistolaiset askeleet

Ukrainan tilannetta käytetään nyt häikäilemättä keppihevosena sekä puolustusmenojen kasvattamiseksi että Suomen liittämiseksi sotilasliitto Natoon. Maanpuolustushenkiset poliitikot lietsovat asevarustelua. Myös sotilaiden intressissä on luonnollisesti lisäresurssien hamuaminen. Eihän mikään muukaan hallinnonala itse halua leikata itseltään.

Kummallisin esitetty väite on, että Suomessa ei muka käytäisi tai saisi käydä Nato-keskustelua. Suomessahan käydään Nato-keskustelua koko ajan, viimeksi Kultarannassa. Myös kansalaisten mielipiteitä luodataan säännöllisesti. Ehkä Naton kannattajia harmittaakin se, että myös Naton vastustajat yrittävät osallistua tähän keskusteluun.

Samat Nato-henkiä puhkuvat poliitikot ovat ajaneet Suomea jo vuosikaudet Natoon, riippumatta siitä mikä kulloinenkin ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on. Täysin riippumatta siitä, mitä Venäjä tai Nato juuri sillä hetkellä tekevät. Nato-jäsenyyttä perustelemaan on taas nostettu estradille monenlaisia turvallisuuspolitiikan tutkijoita näkemyksineen.

Yksittäisten puheiden ja äkkikäännösten sijaan Suomen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tulee jatkossakin perustua vakaaseen harkintaan.

Puolustusmenoihin vuonna 2011 hallitusneuvotteluissa päätetyt leikkaukset tarkoitettiin pysyviksi. Leikkausten taustalla on ennen kaikkea puolustusvoimien nykyaikaistaminen, jossa huomioidaan muun muassa ikäluokkien pienentyminen ja pienemmät sodanajan joukot.

Nyt ainakin perussuomalaiset nuoret vaativat Ukrainan tilanteeseen vedoten puolustusmenoihin 50 prosentin korotusta eli rahaa lapattaisiin armeijalle puolitoista miljardia euroa lisää. He eivät kuitenkaan kerro, mistä nämä rahat otettaisiin.

Sotilaallisin keinoin kriisien syihin ei kyetä puuttumaan. Euroopan uhkana on eri maissa lietsottu kansallismielisyys, jota käytetään politiikassa hyväksi niin Venäjällä kuin muuallakin Euroopassa. Äärikansallismielisyyden uhkaa ei poisteta asein, vaan ennen kaikkea saamalla aikaan työpaikkoja, myönteinen talouskehitys, ja rajat ylittävää kanssakäymistä.

Lue myös:

  • Tasa-arvo on yhä miesten harhakuvaa
  • Maksuton koulutus tasa-arvon peruspilari
  • Asevarustelu on arvovalinta
  • Ilmastonmuutos ei vie ainoastaan peipposia

Reader Interactions

Comments

  1. Hanna says

    04.07.2014 at 1:01

    Eikö parasta puolustusmenojen säästöä ja samalla rajat ylittävää kanssakäymistä olisi liittoutuminen muiden samanmielisten maiden, meidän EU-kumppanien, kanssa, myös sotilaallisesti?

    Uskottavan puolustuksen rakentaminen ihan yksin olisi järjettömän kallis projekti, joka veisi kalapuikot koululaisten suista ja johtaisi yhteiskunnan militarisoitumiseen, hampaisiin asti aseistautumiseen.

    Miksi emme tekisi asioita yhdessä toisten kanssa, näin se on paljon taloudellisempaa kuin tehdä kaikki itse – ja samalla vältämme äärikansallismielisyyden uhan?

    Mikään oikeisto-vasemmistokysymys tämä ei mielestäni ole, päinvastoin: Nato-maat ovat moniarvoisia demokratioita, joissa niin oikeisto- kuin vasemmistopuolueetkin ovat kulloistenkin vaalitulosten mukaisesti hallitusvastuussa. Ja Naton uusi norjalainen pääsihteeri taitaa olla sosialidemokraatti.

Primary Sidebar

vasemmisto

Avainsanat

aseet demokratia elvytys eläkeläiset eläkkeet EU harmaa talous ihmisoikeudet Itämeri julkiset palvelut kehitysyhteistyö kokoomus kunnat köyhyys lapset Nato nuoret Palestiina palkkojen polkeminen pankit perussuomalaiset perustuslaki perustuslakivaliokunta puolustusmenot rauha sote-uudistus talous tasa-arvo terveys toimeentulo Turku turvallisuus työ työntekijät työttömät Ukraina vaalit vanhuus vasemmisto Venäjä veronkierto veroparatiisit verotus YK ympäristö

Facebook

This message is only visible to admins.
Problem displaying Facebook posts.
Click to show error
Error: Server configuration issue

Twitter

Seuraa Twitterissä

Arkistot

© Copyright 2023 - www.vas.fi