Krimin kriisi ja Ukrainan epävakaa tilanne ovat saaneet jotkut Suomessa taas näkemään uusia päiväunia Suomen Nato-jäsenyydestä. Tätä Nato-haikailua on kuultu erityisesti kokoomuksen ja RKP:n, mutta myös vihreiden piiristä
Nato-jäsenyys ei todellakaan olisi paras tapa pitää Suomi tulevaisuudessakin sotien ulkopuolella. Nato-jäsenyys muuttaisi Suomen asemaa maailmassa, sitoisi meidät Yhdysvaltojen voimapoliittisiin tavoitteisiin, sen terrorisminvastaiseen sotaan ja ydinaseisiin.
Suomen turva on siinä, että pysymme liittoutumattomana maana. Meidän on korostettava muita kuin sotilaallisia keinoja, ja estettävä sodat sitomalla Euroopan kansakuntia yhteen yhä tiiviimmin taloussitein. Siinä joukossa Suomi ei ole yksin, sillä meitä tukee EU-jäsenyys ja pohjoismainen yhteenkuuluvuus.
YK:ta ja Etyj:iä on myös tuettava niiden pyrkimyksissä vahvistaa kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä ei-sotilaallista turvallisuutta. Ukrainan kriisissäkin juuri Etyj:llä on parhaat edellytykset tukea Geneven julkilausuman tavoitteiden toteuttamista.
Suomen itsenäinen valinta jäädä Naton ulkopuolelle on järkevä ja turvallinen ratkaisu. Kyse on oman vapaan harkinnan säilyttämisestä, ja myös kansalaisten suuren enemmistön tahdon noudattamisesta.
Venäjä teki väärin kun se sotavoimaa käyttäen liitti Krimin itseensä. Toiminta oli kansainvälisen oikeuden vastaista.
Suurvallat ovat toki ennenkin aika-ajoin rikkoneet kansainvälisiä sääntöjä oman etunsa nimissä. Erityisesti Yhdysvallat on tässä vuosien mittaan ”kunnostautunut”. Harvoin suurvaltoja on kuitenkaan saatettu toiminnastaan vastuuseen.
Kansainvälinen oikeus on tulevaisuudessakin nimenomaan pienten maiden suoja, ja sen avulla kyetään edes jossain määrin sitomaan myös suurvaltoja.
Suomella on myös oma kokemus, josta voisi olla oppia Krimillä. Kansainväliset neuvottelut ja sopimus Genevessä vuonna 1921 saivat Ruotsin luopumaan Ahvenanmaasta, jonne se oli vuonna 1918 lähettänyt sotajoukkoja ” siviilejä suojelemaan”.
Annika Talvitien näkemys Natosta on hyvin kummallinen. On kummallista, että kansanedustaja voi suhtautunut noin kielteisesti läntisten demokratioiden puolustusliittoon vielä 2014. Adolf Ehrnrooth toisti monta kertaa sotaveteraanien toiveen: ”ei enää koskaan yksin.” Annika Talvitie haluaa kuitenkin unohtaa verelläänkin kansan itsenäisyyden turvanneiden ihmisten viestin.
Olisi ollut kiva kuulla edes yksi järkevä perustelua Nato-jäsenyyttä vastaan. Naton vastustajien ainoa argumentti tuntuu olevan: ”Suomen Nato-jäsenyys ei ole Venäjän etu”. Olisi kuitenkin suotavaa, että Suomen turvallisuuspolitiikan tavoite olisi Suomen turvallisuuden maksimointi.
”Kansainvälinen oikeus on tulevaisuudessakin nimenomaan pienten maiden suoja, ja sen avulla kyetään edes jossain määrin sitomaan myös suurvaltoja.” Venäjä ei paljoa siitä välittynyt, kun nappasi Krimin itselleen. Oikeuskirja ei auta, kun vastassa ovat hullut valtionjohtajat. Suojaa Suomen tulisi hakea myös läntisten demokratioiden puolustusliitosta.
EU, Etyj tai kansainvälinen oikeus eivät tehneet mitään entisessä Jugoslaviassa käynnissä olleeseen kansanmurhaan. Tarvittiin Nato toteuttamaan ilmakampanja, jolla kansanmurha saatiin loppumaan. EU paljasti tuolloin luonteensa: siitä ei ole turvallisuuspolitiikassa mihinkään.
On myös virheellistä väittää, että jäsenyys Natossa sitoisi Suomen USA:n terrorisminvastaiseen sotaan. Ei USA voisi lähettää suomalaisia joukkoja ulkomaille. USA:n toimia ei voi samaistaa Nato-operaatioihin.
Suomi on toisen maailmansodan jälkeen integroitunut – askel, askeleelta – länteen taloudellisesti ja poliittisesti: Eftaan, EU:hun jne. Jokaista askelta ovat vasemmistolaiset aina kovasti vastustaneet. Ja aina he ovat olleet väärässä: läntisten demokratioiden voittokulku on jatkunut, sosialismi on romahtanut ja Suomi on kukoistanut. Silti vasemmistolaiset vielä tänään vastustavat Suomen taloudellista ja poliittista marssia kohti länttä. Nyt olisi – vihdoin – aika ottaa viimeinen askel kohti Natoa, kaikki järkisyyt kun ovat Nato-jäsenyyden puolella.
Miksi termi terrorisminnvastainen sota? Se on osa Bushin ulkopoliittista doktriinia, josta luovuttiin Obaman tultua presidentiksi.
Mitä turvaa Ukrainalle oli liittoutumattomuudestaan?