Tunnettu tosiasia on, että hyvinvointi syntyy työstä. Työn hedelmät jakautuvat kuitenkin erittäin epätasaisesti. Suuret tuloerot ja niiden kasvu ovat maailmassa valitettavasti pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Pohjoismaissa on järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen vasemmiston ponnistusten tuloksena rakennettu yhteiskuntaa, jossa työ olisi ihmisarvoista ja työllä myös tulisi toimeen.
Kaikkialla tilanne ei ole yhtä hyvä. Monissa Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa on työvoimasta valtava ylitarjonta, ja järjestäytyminen ja lainsäädäntö ovat vajavaista.
Työntekijöiden heikkoa asemaa, surkeita palkkoja ja heikompia ympäristönormeja pidetään kilpailuetuna, jolla houkutellaan kansainvälisiä sijoittajia.
Kansainvälisesti on vaikea sopia vähimmäisnormeista ja valvoa niitä, varsinkin kun työttömyyden riivaamat kehitysmaat ja niiden työntekijät saattavat kokea, että kehittyneemmät maat yrittävät tällä tavoin vain kahmia itselleen nämäkin työt.
EU:n sisällä lähtökohdat ovat paremmat. EU-maiden välistä vahingollista kilpailua palkoilla, työehdoilla ja alhaisilla veroilla voidaan estää yhteisillä sopimuksilla.
Esimerkiksi pankkiunioniin liittyviin sopimuksiin on saatava välttämättä mukaan veroparatiisien kielto. Pohjoismaisia hyviksi havaittuja käytäntöjä työntekijäjärjestöjen osallistumisesta tulee laajentaa koko Eurooppaan.
Kuluttajien omilla valinnoilla ja ostoboikoteilla on myös merkitystä. Tuotteiden alkuperämerkinnät ovat tärkeitä. Kuluttajien tietoisuutta ostamiensa tuotteiden taustoista on tärkeää lisätä.
Tiedotusvälineillä ja kansalaisten aktiivisuudella on nykyisessä verkottuneessa maailmassa suuri merkitys.
Julkisten hankintojen tulee näyttää esimerkkiä. Sosiaaliseen Eurooppaan kuuluisi se, että EU-maissa julkisissa hankinnoissa ei pelkkä hinta olisi määräävä kriteeri, vaan yhtä tärkeitä olisivat työntekijöiden ihmisoikeudet ja tuotannon ympäristövaikutukset.
Esimerkiksi Helsingissä harkittiin hiljan Palestiinan miehityksestä hyötyvän bussiyhtiö Veolian rajaamista ulos kaupungin tarjouskilpailusta.
Työntekijöiden aseman ja järjestäytymisen tukeminen kehitysmaissa on mitä parhainta kehitysyhteistyötä. YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestö ILO:n tavoite ihmisarvoisesta työstä (decent work) pitää sisällään sen, että työpaikat ovat sekä tuottavia, työntekijöiden oikeuksia kunnioittavia, että palkalla tulee toimeen.
Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa nostettiin vasemmiston vaatimuksesta ihmisarvoinen työ yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön painopisteeksi.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomien Lukijan kolumni -palstalla 13.5.2014
Kuinka sinä Annika aina osaat jo ensimmäisessä lauseessa olla niin väärässä kuin vain olla ja voi??? Ei voi olla mikään tunnettu tosiasia, että hyvinvointi syntyy työstä, koska se ei ole tosiasia alkuunkaan.
Tämä Annikan kirjoitus pitäisi sisällyttää lukion opetusmateriaaliin, koska siitä paljastuu erinomaisen hyvin, mikä kommunistien, sosialistien ja sinisten sosialistien ajatuksissa on pielessä.
Hyvinvointi syntyy TUOTTAVASTA työstä, josta taloudellinen toimija maksaa pyydetyn hinnan vapaaehtoisesti ilman kenenkään painostusta. Hyvinvointi ei synny mistä tahansa työstä, eikä varsinkaan ansaintamahdollisuuksien rajoittamisesta, so. tuloerojen pienentämisestä.
Se, että Suomessa tohtorisihminen kirjoittaa tämmöistä soopaa ilman, että siitä seuraa mitään, kuvastaa Suomen henkistä ilmapiiriä, jonka köyhyys puolestaan tekee mahdottomaksi sosialistien aikaansaamasta kurjuudesta vapautumisen, muutoin kuin tekemällä Wahlroosit.
Kommunismi ja sosialismi ovat ihmisyyden pahimpia vihollisia, koska materiaalisen kurjuuden lisäksi ne tappavat mahdollisuuden onnistumiseen yrittämällä ja täten onnellisuuteen.