Ylen uutisen (5.5.2014) mukaan ei ole selvää, onko luomuruoka ympäristövaikutuksiltaan tehotuotettua ruokaa parempaa. Mielestäni kysymyksenasettelu on turhan yksioikoinen, eikä luonnonmukaisen tuotannon arvoa voi mitata vain sen ympäristö- tai ilmastopäästöillä.
Luomuruoan suosiminen on kannanotto eläinten hyvinvoinnin ja sen puolesta, että maatalous ei enää etääntyisi luonnosta. Luomu on eettisesti kestävää.
Tehomaatalous on ihmiskunnan historiassa uusi ilmiö, joka liittyy ennen kaikkea halpaan energiaan ja sen mahdollistamaan teolliseen lannoitetuotantoon, kuljetuksiin kylmäketjuineen ja globaaleihin markkinoihin. Tilakoon kasvu ja tuotannon tehostuminen kaikkialla maailmassa on tuottanut ruokaa maapallon lisääntyneelle väestölle ja erityisesti enemmän lihaa ja kalaa vaurastuneelle väestönosalle.
Samalla maatalous on kuitenkin etääntynyt kauas luonnosta, ja teollisimmissa tuotantotavoissa yhteyden luontoon voi jopa sanoa katkenneen. Erityisesti kärsijöinä ovat koneiston osiksi alistetut tuotantoeläimet. Myös Suomessa on paljastunut räikeitä tapauksia ja suoranaista eläinrääkkäystä.
Luomuruoka ei kuitenkaan saa olla vain rikkaimman eliitin tapa ostaa itselleen puhdasta omaatuntoa. Poliittisilla päätöksillä on pyrittävä siihen, että kaikki ruoantuotanto on eettisesti niin kestävää, että erottelu luomuruoan ja tavallisen ruoan välillä muuttuu tarpeettomaksi.
Hyvä keino luomuruoan tukemiseksi olisi tehdä ruoan eettisyydestä keskeinen kriteeri julkisissa hankinnoissa. Luomun suosiminen kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja muissa julkisissa keittiöissä voisi nostaa luomutuotantoa merkittävästi. Samalla kasvaisi ihmisten tietoisuus ruokaan liittyvistä eettisistä ja ekologisista kysymyksistä.
EU:n tasolla maataloustukia olisi ohjattava nykyistä enemmän siihen, että tuen edellytyksenä olisivat todelliset parannukset eläinten hyvinvoinnissa ja ympäristön tilassa.
Kirjoitus on julkaistu Animalian nasuvastisanottu -blogissa 9.5.2014