Eduskunnassa käsitellään parhaillaan asumistukilain uudistamista. Esitetyt uudistukset ovat melko vähäisiä, ja niiden seurauksena joidenkin asema paranee ja toisten heikkenee. Asumistukea muuttamalla ei kuitenkaan kyetä puuttumaan varsinaiseen ongelmaan, joka on asuntojen ja vuokrien kalleus.
Ilman riittävää kohtuuhintaisten asuntojen tarjontaa valuu asumistuki vuokrankorotuksiin ja sitä kautta asuntojen omistajille, usein suurituloisille ja pääomasijoittajille. Kyse on mittavasta tulonsiirrosta valtiolta omistajille.
Korkeat asumismenot ovat syy lukemattomien ihmisten toimeentulovaikeuksiin ja niiden vuoksi monet kamppailevat yhteiskunnasta syrjäyttämisen rajalla. Pääkaupunkiseudun vapaarahoitteisten asuntojen vuokria voi liioittelematta kutsua koronkiskonnaksi.
Asumisen hinta muodostaa myös esteen hakeutua töihin pääkaupunkiseudulle – työpaikka olisi, mutta kohtuuhintainen asunto puuttuu. Kuka haluaa ottaa vastaan työpaikan, jos palkka ei riitä omistusasuntoon, ja ahtaan asunnon valmiiksi korkea vuokra nousee palkkaa nopeammin? Tämä jos mikä, on rakenteellinen ongelma?
Omistusasuntojen kysyntä näyttää lisäksi nyt hiipuneen, mikä ennustaa vuokra-asuntojen kysynnän kasvavan entisestään. Ilman ripeää toimintaa vuokrat jatkavat nousuaan, ja sitä kautta myös valtion asumistukimenot. Hallitusohjelman asuntopoliittiset tavoitteet taitavat jäädä monelta osin tyhjiksi.
Koti on ihmisen perusoikeus ja asuntotuotantoon on välttämättä saatava vauhtia. Julkisen talouden pitää puuttua peliin, kun markkinamekanismi ei siihen kykene. Helsingissä vasemmisto on esittänyt kaupungin oman rakennusyksikön perustamista asuntorakentamisen vauhdittamiseen. Aloite pitäisi saada etenemään koko Suomessa. Nyt rakennuskustannukset ovat alhaalla ja tarjolla olisi myös paljon työtöntä työvoimaa.