Lukuisat Euroopan unionin jäsenmaat ovat valinneet puolustusratkaisukseen jäsenyyden sotilasliitto Natossa. Suomi puolestaan on Ruotsin tapaan valinnut liittoutumattomuuden, ja siitä on hyvä pitää kiinni.
Suurelle osalle Nato-maita sen jäsenyys on perua vuosikymmenten takaa kylmän sodan ajalta, osa maista on liittynyt mukaan vasta myöhemmin. Suomi, Ruotsi, Itävalta ja Irlanti eivät kuitenkaan ole nähneet syytä liittoutua, vaan näkevät päinvastoin liittoutumattomuudessa vahvuuksia.
Etenkin Naton uusissa jäsenmaissa liitetään EU ja Nato helposti yhteen, molemmat yhteisöt nähdään saman asian eri puolina, suuntautumisena länteen. Suomessa innokkaimmat puhuvat Natosta arvoyhteisönä. Naton arvoihin suomalaiset eivät kuitenkaan voi samaistua.
Sotilasliitto Natossa luotetaan asevarusteluun, Yhdysvaltojen asemahtiin ja viime kädessä joukkotuhoaseisiin, ydinaseisiin. Natossa määrää vahvin maa, mihin sotaretkiin ryhdytään ja miten asevoimaa käytetään.
EU:n perusajatus taas lähtee täysin eri pohjalta kuin sotilasliiton: sitomalla maat muun muassa taloudellisesti toisiinsa tehdään sodat mahdottomaksi. Unionin turvallisuuskäsitys on siten laaja, ja turvallisuuden vahvistamiseen nähdään muita parempia keinoja kuin aseet.
Siksi Suomessa on mielestäni syytä pitää Euroopan unioni ja Nato kirkkaasti erillään.
Puheenvuoroni valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla Helsingissä 11.2.2014