Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) on ollut huolissaan kirkon taloudesta yhteisöveron tuoton vaihdellessa. Asiaa pohtinut työryhmä pitää mahdollisena ratkaisuna, että kirkko saisi vaihtelevan yhteisöveron sijaan kiinteän korvauksen suoraan valtion budjetista.
Kirkolle maksetaan korvausta verovaroista siitä, että se huolehtii monista yhteiskunnallisista tehtävistä kuten hautauksesta, väestökirjanpidosta ja avioliittoon vihkimisistä. Samasta syystä kirkolla on myös verotusoikeus. Kirkon tehtävät ovat rippeitä menneestä ajasta ennen uskonnonvapautta ja kunnallislakia, jolloin Suomessa vallitsi yhtenäisuskonto, ja seurakunnat ja kunnat olivat yhtä.
Lisärahoitusta parempi ratkaisu olisi siirtää kirkon loputkin yhteiskunnalliset tehtävät valtiolle. Varsinkin kun monet kirkon tehtävät ovat päällekkäisiä viranomaisten tehtävien kanssa. Kirkon ja valtion erottaminen olisi vihdoin saatettava loppuun ja siirryttävä aidosti maalliseen ja uskonnollisesti neutraaliin yhteiskuntaan.
Hallituksen rakenneuudistusten vuoksi parhaillaan käydään läpi kuntien tehtäviä. Samanlainen arviointi tulisi tehdä myös kirkon tehtäville. Ei ole järkevää sälyttää seurakuntien vastuulle sellaisia tehtäviä, jotka nykyisessä nopean tiedonvälityksen ja tietoverkkojen maailmassa hoidetaan keskitetymmin ja paremmin valtion toimesta tai muualla.
Ei ole syytä ylläpitää sekavaa kahden väestörekisterin järjestelmää. Väestökirjanpito siirtyi kirkolta pääosin kirkolta valtiolle 1999, mutta kirkon vastuulla on edelleen kirkollisiin toimituksiin liittyviä väestökirjanpidon tehtäviä. Mielestäni kaikki viralliset tehtävät tulisi siirtää kokonaan valtiolle. Kirkko voisi edelleen ylläpitää omia kirkonkirjojaan, mutta niillä ei olisi virallista asemaa. Myös historiallisten rekisterien säilytys voisi pysyä kirkolla.
Tärkeimpänä kirkollisista toimituksista tulisi avioliiton virallistaminen siirtää maistraattiin. Vihkiminen, seremoniat ja juhlallisuudet voitaisiin silti edelleen tehdä kirkossa, mutta toimitus olisi luonteeltaan siunaus. Paperityö sen sijaan tehtäisiin aina maistraatissa – kuten tehdään lukuisissa muissa maissa. Tämä selkiyttäisi kirkon ja valtion työnjakoa, ja vähentäisi virheellisten kirjausten mahdollisuutta.
Myös kirkon on mukauduttava ympäröivään yhteiskuntaan ja ajan vaatimuksiin. 1600-luvulla kirkon tahtoa oli noudatettava kuolemanrangaistuksen uhalla, 1800-luvulla jumalanpalveluksesta poissaolevaa uhkasi jalkapuu, kirkkoherra johti pitäjänkokousta, ja yliopistoissa teologia oli pakollinen aine.
Nyky-Suomessa on uskonto kuitenkin täysin yksityisasia. Kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä on tarkasteltava sen mukaisesti. Tehtävien karsimisen jälkeen myös kirkko itse voisi keskittyä olennaisimpaan eli jäsentensä uskonnollisten tarpeiden palvelemiseen.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa Lukijan kolumni -palstalla 18.10.2013.