Aurajoki on, kuten sanotaan Turun sydän ja sielu. Joki yhdistää ja erottaa, ja joen mukaan ihmiset määrittävät asuinpaikkansa, tois pual jokke vai täl pual? Itse asun täl pual jokke.
Joen ehdoilla kaupungilla myös liikutaan. Aurajoki rantoineen, jokilaivoineen, puistoineen, kävelypolkuineen sekä Halistenkoski kalaportaineen on kaikkien turkulaisten yhteinen olohuone.
Turun sydän Aurajoki ei tarvitse ohitusleikkausta. Sen sijaan se tarvitsee huolenpitoa: joen vesi, kalat, penkereet ja rantatiet on pidettävä kunnossa. Olennainen osa Aurajokea ovat myös sen ylittävät sillat. Elävä ja alati muuttuva kaupunki edellyttää joskus uusia siltoja, ja joskus vanhat sillat saavat uusia merkityksiä.
Tuomiokirkkosillan ja Aurasillan välille nousevasta Kirjastosillasta muodostuu taas uusi reitti jokirannan kulkijoille. Kirjasto, kahvilat, sekä Vähätorin, Vanhan suurtorin ja Kauppatorin yleisötapahtumat saavat uutta eloa. Uudelta sillalta avautuu katsojalle jälleen uusi ja hieman erilainen näkökulma Turkuun.
Edempänä joen yläjuoksulla etsitään myös uutta joenylitystapaa. Halisten ja Kuralan välinen vanha kampilossi ei enää vuosiin ole täyttänyt tehtäväänsä. Sinänsä sympaattisen Aurajoen ylitystavan tilalle on kaavailtu ponttoonisiltaa. Siltaratkaisun onnistuminen edellyttää luonto- ja maisema-arvojen kunnioittamista.
Ehkä kaikkein kipeimmin Aurajoen kulkuväylistä parantamista kaipaa Yokylän kupeesta Raunistulaan vievä reitti. Rautatiesillan tilalle tarvitaan ehdottomasti kunnollinen kevyen liikenteen väylä. Nykyisellä sillalla nähdään tämän tästä vaaratilanteita, kun polkupyörät ja jalankulkijat toisiaan väistellen etsiytyvät sillan yli. Puuskaisena talvipäivänä liukas ja erittäin kapea puualusta yhdistettynä ohitse pyyhältävän junan pyörteisiin ei povaa hyvää.
Lisäksi Raunistulaan valmistuu uusia Barkerinrannan kerrostaloja, jotka vielä entisestään lisäävät ihmisten kulkemista Aurajoen yli.
Turkulaiset ja kaupungin hieno joki ansaitsevat arvoisensa sillat. Kukapa ei olisi kuullut Tukholman peräti 56 sillasta, Pariisin Seine-joesta ja sen silloista puhumattakaan.
Kolumni on julkaistu Koroiset-lehdessä 3/2013