Rakenneuudistuksia lasten hyväksi

Rakenteiden uudistuskeskustelussa ovat lapsipuolen asemaan jääneet tasa-arvoa lisäävät uudistukset.

Tärkeä uudistus olisi tasata lasten syntymästä aiheutuvat kulut kaikkien työnantajien kesken. Nykyisin ainoastaan äitien työnantajat joutuvat käytännössä vastaamaan lasten syntymästä ja hoidosta aiheutuvista kuluista. Uudistus tasapuolistaisi työnantajien tilannetta. Nyt naisvaltaisten alojen työnantajat joutuvat epäedulliseen asemaan ja välillisesti tukemaan miesvaltaisia aloja.

Samoin kotihoidontukea on syytä kehittää tasa-arvoisemmaksi. Työministeri Lauri Ihalaisen ehdotus kotihoidontuen ”isä-osasta” on tässä mielessä tervetullut.

Kotihoidontuen ohella tulee kehittää vanhempainrahaa. Oikeudenmukaisinta olisi siirtyä niin kutsuttuun 6+6+6 –malliin. Siinä vanhempainvapaa jaetaan kolmeen jaksoon, joista yksi on korvamerkitty kummallekin vanhemmalle, ja yhden jakson voivat vanhemmat jakaa valitsemallaan tavalla.

Perheen ja työn yhteensovittamista helpottavia ratkaisuja tarvitaan muitakin. Eräs on hallituksen jo sopima joustava hoitoraha, joka tukee pikkulasten vanhempien ansiotyöhön siirtymistä ja kannustaa vanhempia lastenhoidon jakamiseen. Myös päiväkotipalvelujen käyttöä on tarkoitus helpottaa muuttamalla maksut tuntiperustaisiksi.

Sen sijaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ei pidentäisi työuria, vaan päinvastoin hankaloittaisi monien perheiden arkea. Päivähoito-oikeus on nimenomaisesti lapsen oikeus, ja siitä on syytä pitää jatkossakin kiinni.

Lastenhoitoon liittyvät rakenteelliset parannukset edistävät niin lasten, isien kuin äitienkin hyvinvointia ja ovat samalla hyödyksi koko yhteiskunnalle. Ne eivät olisi valtiontalouden mittakaavassa mahdottoman kalliita, mutta vaikuttaisivat positiivisesti kymmenien tuhansien ihmisten elämään ja myös yritysten toimintaan.