Puolustusministeriön väistyvä viestintäjohtaja Jyrki Iivonen harmitteli (HS Vieraskynä 20. 6.) Suomen puolustuspolitiikan ahdasta toimintaympäristöä. Iivosen mukaan puolustuspoliittisia johtopäätöksiä tehdään tunteiden pohjalta.
Yleiseen asevelvollisuuteen luotetaan Iivosen mukaan Suomessa osin siksi, että se toimi hyvin 70 vuotta sitten. Ei siis siksi, että se olisi tarkoituksenmukainen ratkaisu nykyiseen yhteiskuntaan, turvallisuusympäristöön ja todellisiin uhkakuviin. Iivosen johtopäätös oli kuitenkin kansallisen konsensuksen mukaisesti, että asevelvollisuus pitää säilyttää.
Lähes koko Eurooppa on luopunut asevelvollisuudesta. Laajamittaiseen alueiden valtaamiseen perustuvan sodan uhkakuva on väistynyt. YK-järjestelmä, Euroopan yhdentyminen ja taloudellinen keskinäisriippuvuus ovat tehneet valloitussodasta todennäköisyydeltään samaa luokkaa ydinsodan kanssa.
Suomessa asevelvollisuutta ja sodan mörköä pitää hengissä talvisodan trauma. Yli 70 vuotta myöhemmin uhrataan valtavasti resursseja yhä epätodennäköisemmän suursodan torjuntaan. Unohdetaan, että talvisota oli osa maailmanpaloa, joka syttyi vuosien vihanlietsonnan, vastakkainasettelun ja asevarustelun jälkeen. Demokratia oli puristuksissa, ja suurin osa Eurooppaa eli diktatuureissa. Olisiko jo aika herätä nykyaikaan?
Vasemmistossa vuonna 2010 hahmoteltu vaihtoehto asevelvollisuudelle lähtee sen tosiasian tunnustamisesta, että sodan uhka ei ole ajankohtainen. Asevelvollisuus voidaan ”varastoida” pahan päivän varalle: osa ikäluokasta sijoitetaan asepalveluksen sijaan valmiusreserviin, joka koulutettaisiin vasta turvallisuustilanteen sitä vaatiessa. Nykyistä pienempi armeija saisi paremman koulutuksen, ja valmius rauhanturvatoimintaan ja siviilikriisien torjumiseen paranisi. Suomen Nato-jäsenyyden malli torjuu.
Ajattelu sai vastakaikua asevelvollisuutta pohtineen Risto Siilasmaan työryhmän raportissa. Siinä esiteltiin malli, jossa puolet asepalvelukseen astuvista saisi neljän kuukauden pohjakoulutuksen ja olisi sen jälkeen valmiudessa saamaan tarvittaessa lisäkoulutusta. Malli ei ole edennyt, vaikka nykyinen hallitusohjelma ja hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko esittävät tukeutumista raporttiin.
Asevelvollisuuden remontti toisi merkittäviä rakenteellisia säästöjä, kun joka vuosi tuhannet nuoret aloittaisivat työn ja opiskelun nykyistä aikaisemmin. Siilasmaan raportin mukaan neljän kuukauden malli toisi kansantalouteen 900 miljoonan euron hyvinvointivaikutuksen. Suoria säästöjä puolustusmenoihin tulisi 57 miljoonaa euroa vuodessa, ja vaikutusta voimistaisi siviilipalveluksen uudistaminen.
Mallia voitaisiin ottaa myös muista Pohjoismaista. Ruotsi on jo luopunut asevelvollisuudesta. Tanskassa asepalveluksen suorittaa noin 30 prosenttia miehistä, ja palveluksen kesto on sama neljä kuukautta kuin Siilasmaan mallissa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide -sivulla 26.6.2013