Sote-keskustelussa ei ole helppo saada hyvää kuvaa siitä, mitä oikein ollaan tekemässä ja mitä eri puolueet haluavat.
Hallinnollisista rajoista vänkäämisen lisäksi pitäisi puhua koko ajan siitä, miksi uudistuksia tarvitaan. Niitä tarvitaan estämään yhä paheneva eriarvoistuminen ja palveluiden yksityistäminen.
Monissa kunnissa on luisteltu säästöihin vedoten velvollisuuksista. Palveluiden alibudjetoinnilla on aiheutettu epävarmuutta ja raskaita työoloja hoitohenkilökunnalle, sekä kurjia oloja tukea tarvitseville ihmisille. Kuntia on huomautettu laiminlyönneistä vaihtelevin seurauksin.
Palveluiden yksityistäminen on kiivasta. Tuottoisimmat palvelut kuorman päältä kuorii yksityinen bisnes.
Heinäkuun alussa tulee voimaan vanhuspalvelulaki. Se on vasemmiston pitkään ajama tavoite, josta tehtiin ensimmäinen aloite jo vuonna 2006. Keskeistä laissa on ikääntyneen ihmisen oikeus henkilökohtaiseen palvelusuunnitelmaan. Palvelut on tarjottava oikeanlaisina, riittävinä ja ajoissa.
Aikanaan sai paljon julkisuutta hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin. Asiaan palataan vuoden 2014 jälkeen, jos jossakin kunnassa jäädään alle 0,5 hoitajan määrään hoidettavaa kohti. Mitoitukseen lasketaan vain aidosti hoito- ja hoivatyötä tekevä henkilöstö.
Muita tärkeitä asioita ovat kotihoidon ensisijaisuus, kuntouttava työote, ihmisen oikeus asua yhdessä puolisonsa kanssa, sekä viranomaisille asetettava ilmoitusvelvollisuus heidän havaitsemistaan puutteista ja laiminlyönneistä. Myös demokratia vahvistuu kunnanvaltuustojen asettamien vanhusneuvostojen kautta.
Vanhuspalvelulain voimaan tulo ei laita itsestään vanhustenhuoltoa kuntoon. Lopullinen vastuu lain toteuttamisesta on kunnilla. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksella luodaan kunnille nyt yhteiset pelisäännöt, ja kuntauudistus antaa edellytykset riittävän vahvoille kunnille, jotka suoriutuvat velvoitteistaan.
Jääkiekkovertauksena voisi sanoa, että kunnille annetaan nyt namusyöttö, joka on vain ohjattava maaliin.