Kansalaisaloite on tuore väline suomalaisessa demokratiassa. Se on näyttänyt heti voimansa. Aloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta on hetkessä kerännyt reippaasti yli satatuhatta allekirjoitusta. Tällainen kansalaisten aktiivisuus ei voi jäädä huomiotta eduskunnassa kun aloite tulee käsittelyyn.
Kansalaisaloite tuli mahdolliseksi perustuslain vuonna 2011 hyväksytyllä muutoksella. Tarkoitus on nimenomaan lisätä kansalaisten aktiivisuutta. Lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok) ei ole tainnut tätä täysin sisäistää huokaillessaan tänään valiokunnan työmäärän lisääntymistä.
Eduskunnassa Holmlundin johtama lakivaliokunta päätti olla ottamatta käsittelyyn 76 kansanedustajan samansisältöistä lakialoitetta.
Nyt Holmlund ihmettelee onko tarkoitus luoda kansalaisaloitteella jokin lainsäädännön ohituskaista. Kansalaisaloite häiritsee Holmlundin mielestä ruuhkaisten ministeriöiden työtä ja ne voivat jopa olla hallitusohjelman vastaisia.
Niinpä. Kas kun Holmlund ei sentään valita että kansanlaisaloitteet voivat viedä kansanedustajien yöunet ja olla kansanedustajien työpaikkakiusaamista.
Suomella ei todellakaan ole aina ihmisoikeuksissa hurraamista. Sukupuolesta riippumaton avioliitto on jo mahdollinen kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa. Norjassa laki hyväksyttiin vuonna 2008, Ruotsissa 2009, Islannissa 2010 ja Tanskassa 2012.
Kansalaisaloitteen nyt saama laaja tuki kertoo siitä, että tasa-arvoinen avioliitto ei missään tapauksessa ole vain pienen vähemmistön asia. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien määrää tosin ei ole helppo arvioida. Mutta kun huomioidaan ihmisten vanhemmat, sisarukset, lapset ja muu lähipiiri, koskettaa asia välillisesti merkittävää osaa väestöstä.
Tasa-arvoinen avioliittolaki jäi hallitusta muodostettaessa hallitusohjelman ulkopuolelle vasemmiston tahdosta huolimatta. Kansalaisaloitteen allekirjoittajien suuri määrä antaa nyt asialle eduskunnassa uutta potkua.