Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee perjantaina talousvaikeuksiin ajautuneen Kyproksen tilannetta. Nyt tarvitaan EU-maiden yhteisiä ratkaisuja, mutta tuki ei saa olla vastikkeetonta.
Vasemmistoliitolle ehdoton edellytys Kyproksen tukemiseen on, että maa ryhtyy aidosti estämään rahanpesua. Sellainen soromnoo-meininki saa loppua, jossa laki sanoo yhtä, mutta käytännössä tehdään toista. Tiukkuus ei toki auta nykyongelmiin, mutta mitä vähemmän Euroopassa on rahanpesuloita, sen parempi kaikille.
Tuen tarpeen pienentämiseksi on pankkien omistajat pantava kantamaan vastuuta tappioista. Myöskään suurtallettajia ei pidä sääliä. Tavallisten kansalaisten normaalit talletukset ovat sen sijaan turvatut talletussuojalla.
Kyproksen ylisuurta pankkisektoria on pienennettävä osana ratkaisua. Islannin ja Irlannin tapaan Kypros suosi pankkisektorin paisumista niin suureksi, että maalla ei ollut kykyä kantaa vastuuta, kun pankkisektori ajautui suuriin ongelmiin.
Kyproksen tai minkään muunkaan EU-maan talous ei ole myöskään kestävällä pohjalla jos se nojautuu veroparatiiseihin. Muuten ajaudutaan koko EU:n alueella yhä syvempään verokilpailuun, jossa ainoa voittaja on kansainvälinen suurpääoma. Häviäjiä ovat kaikkien Euroopan maiden tavalliset ihmiset. Pankkisektorin ja suursijoittajien kapea etu ei ole sama kuin koko Euroopan yhteiskuntien etu.
On tosin myönnettävä, että osa Kyproksen ahdingosta johtuu siitä, että maan talouden rakenne on yksipuolinen ja yritys monipuolistaa sitä rahoitussektorin avulla osoittautui ongelmalliseksi.
Nykymaailmassa maat ovat monin tavoin kytköksissä toisiinsa. Kun yhtäällä kilahtaa, niin toisaalla kalahtaa. Niinpä Kyproksen pankkisektori kärsi erittäin raskaasti siitä, että Kreikan pelastuspaketissa leikattiin Kreikan valtion velkakirjojen arvoa, jolloin siitä kärsivät Kyproksen pankit miljareja.
Oikeassa maailmassa kaikkien maiden velkapaperit eivät ole kullan arvoisia. Joskus ne ovat pelkän paperin arvoisia. Jotta tämä otettaisiin oikealla tavalla huomioon, rahoitusvalvonnan tulee vastedes edellyttää, että pankilla on riittävästi omaa pääomaa kattamaan valtion velkapapereista aiheutuva tappiot.