Vasemmiston ryhmäpuhe turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon lähetekeskustelussa 6.2.2013.
Selonteon laadinnassa vasemmistolla oli kaksi tärkeää asiaa. Kumpikin tavoitteemme on nyt selonteossa. Olemme tyytyväisiä siihen, että muut hallituspuolueet ovat näiden näkemysten takana.
Toinen on se, että pitäydytään Naton suhteen siinä, mitä hallitusohjelmaa laadittaessa on sovittu. Nato-jäsenyyttä ei tämän hallituksen aikana haeta, eikä hakemista edes valmistella.
Toinen on se, että me emme voineet tässä vaiheessa mitenkään sitoutua siihen, että nyt päätettäisiin puolustusmenojen tasokorotuksesta vuoden 2015 jälkeen tietämättä yhtään, millaisessa maailmassa silloin eletään. Me vasemmistossa emme ole lisäämässä asemenoja ja katsomassa vasta sen jälkeen, miten paljon eläkkeistä, palveluista tai lapsilisistä pitää leikata.
Maamme turvallisuus ei perustu sotilaallisen voimaan, vaan hyviin suhteisiin eri maiden kanssa. Toimintaamme Euroopan unionin jäsenenä täydentää luonnollisesti toimintamme YK:ssa ja muissa kansainvälisissä elimissä. Keskinäinen riippuvuus tekee maiden väliset aseelliset yhteenotot yhä epätodennäköisemmiksi.
Pohjoismaisella puolustusyhteistyöllä ei ole suuria periaatteellisia esteitä. Asejärjestelmien kallistuessa yhteistyö voi tarjota paljonkin mahdollisuuksia kustannussäästöihin, jos niitä todenteolla etsitään. Kaikkein mutkattominta yhteistyö on Natoon kuulumattoman Ruotsin kanssa.
Tässä selonteossa ei edes mainita siviilipalvelusta, vaikka se on ajankohtainen asia nyt, kun puhutaan työurien pidentämisestä. Vuoden mittainen siviilipalvelus katkaisee monen nuoren työuran jopa kahdeksi vuodeksi. Suomen tulisi lyhentää siviilipalvelus samaan pituuteen kuin lyhin asepalvelus.
Maamme turvallisuus perustuu siihen, millaiset välit Suomella ja Eu:lla on Venäjän kanssa. Venäjä on edelleen ainoa varteenotettava aseellinen uhka alueella. Venäjän puolustusoppiin sisältyy mahdollisuus puuttua aseellisesti, jos se katsoo kansalaistensa turvallisuuden olevan uhattuna toisessa maassa. Venäjän ei ole demokratia, se on paitsi kaupallisesti mahdollisuus, sen tapa toimia on myös arvaamaton. Se on edelleen suurvalta, jolla on ydinaseita.
Tähän uhkaan sisältyy Venäjän kiinnostus arktisten alueiden luonnonvarojen hyödyntämiseen ja Itämeren alueen turvaaminen.
Mitä tulee puolustusmäärärahoihin. Suomi ei tarvitse valtavaa miesarmeijaa, mutta se tarvitsee erikoisjoukkoja, nykyaikaisia aseita ja valvontaan (ilma, meri) eiittävästi resursseja. Suomi tarvitsee lähitulevaisuudessa myös sotilaallisen liiton, oli se sitten Nato tai yhteispohjoismaiset puolustusvoimat. Tällä hetkellä Suomi on sotilaallisesti jälkeenjäänyt ja heikko.
Historiaan ei kannata jämähtää, mutta siitä kannattaa ottaa oppia.