Hiljakkoin julkistettiin kysely, jossa kävi ilmi, että suomalaiset eivät tiedä, miten keskeisiä yhteiskunnan päätöksiä tehdään. Iso osa vastanneista ei osannut nimetä hallituspuolueita. Tutkijan mukaan tieto lisääntyy, jos ihmisillä on aito motivaatio seurata politiikkaa.
Pohja yhteiskunnalliselle kiinnostukselle luodaan kouluissa. Osasyy heikolle yhteiskunnallisten asioiden tuntemukselle löytyy mielestäni yhteiskuntaopin liian vähästä opetuksesta kouluissa. Esimerkki eri oppiaineiden opetusmäärästä on, että lukiossa pakollisia yhteiskuntaopin kursseja on kaksi, kun samaan aikaan uskontoa on kolme, eikä lakitietoa yhtään pakollista kurssia.
Uskonnonopetuksen yhteydessä käsitellään tärkeitä kysymyksiä, ja oppilaat saavat hyödyllistä tietoa eettisestä ajattelusta, eri maailmankuvista, kulttuurista, yhteiskunnista ja historiasta. Nämä kaikki asiat voitaisiin aivan hyvin sisällyttää muihin oppiaineisiin, yhteiskuntaoppiin ja tunnustuksettomaan elämänkatsomustietoon. Näin asiat voitaisiin nähdä laajemmassa yhteydessä.
Uskonnonopetusta perustellaan usein suomalaisella kulttuurilla ja sen opettamisella myös maahanmuuttajille. Todellisuudessa uskonnonopetus toimii kotoutumista vastaan: erilaisuuden leima korostuu, kun uskontotunti merkitsee käytännössä viikoittaista ohjetta: ”maahanmuuttajat ulos luokasta”. Opetuksen pilkkominen lukuisiin uskontoryhmiin tuhlaa myös kohtuuttomasti koulujen niukkoja resursseja.
Viime vuonna perusopetuksen tuntijakouudistuksessa uskonnon määrää hieman vähennettiin. Tämä oli perusteltua ja askel oikeaan suuntaan.
Uskonnon opetus tulisi kouluissa korvata kokonaan elämänkatsomustiedolla. Tällöin voitaisiin opettaa lapsia ja nuoria tuntemaan eri uskontoja ja kulttuureja. Elämänkatsomustieto sopisi tällöin hyvin osaksi yhteiskuntaoppia. Tämä myös kehittäisi oppilaan ymmärrystä omasta kotipaikasta, Suomesta ja meitä ympäröivästä maailmasta.
Uskonto on jokaisen yksityisasia siinä missä vaikka seksuaalisuus. Ei seksuaalisuuttakaan erityisesti treenata koulussa. Ei siellä tosin pakoteta kaikkia heteroiksikaan, mutta uskonnonopetuksessa kaikista koetetaan väkisin vääntää luterilaisia.
Rippileirin useimmat käyvät siksi, että saisivat rahalahjoja sukulaisilta. Toinen houkutin on kirkkohäät.
Sen sijaan moni nuori menee Prometeus-leirille, koska tahtoo oppia enemmän moninaisuudesta, suvaitsevuudesta ja toisten huomioon ottamisesta. Tämä jos mikä osoittaa sosiaalisuutta ja yhteiskunnan kannalta oivallista mielenlaatua, toisin kuin ripille meno rahasta tai kekkerien vuoksi.
Joku onnistui kiskomaan tähän ketjuun pakkoruotsinkin, mutta kirkkoon kuulumattomana suomenkielisenä riemuitsen siitä, että maassamme on tilaisuus oppia kahta omaa kieltä. Kielitaito lisää ymmärrystä, ihmisten välisiä suotuisia suhteita ja kaikenlaista avarakatseisuutta erilaisuuden rikkauden suhteen. Se lisää myös älyä.
Jännä nähdä, miten kieliryhmän vastaisuus liittyy ahdasmieliseen uskonnollisuuteen, ainakin joidenkin kohdalla. Taitaa myssy (ja katsomus) kiristää monien eri asioiden suhteen. Näinkö ajattelevia me haluamme Suomeen kasvattaa?
Upea kannanotto! Lähden mukaan mihin vain asian edistämiseksi. Olen ollut pitkään R
Espoon opetuslautakunnan jäsen ja pyrkinyt vaikuttamaan juuri samalla tavalla,mutta asia ei ole edennyt porvarillisessakunnassa,jossa koen tekopyhyyttä. Kukin olkoon onnellinen uskossaan, mutta ei valtion, tavallisen ihmisen kustannuksella!!!
Erinomainen asia, että tasa-arvon käsite laajenee ihmisten tasa-arvosta eläinten oikeuksiin ja johdonmukaisesti myös jumaluuksien tasa-arvoksi. Muuten ei aidosti tasa-arvoinen ihmisten yhteiskuntakaan voi toteutua. Yhden uskonnon tunnustukselliset siteet valtiovaltaan on pikimmiten katkaistava. Se lienee myös maallistuneen kirkko-organisaation etu. Kansainvälistyminen etenee joka tapauksessa. Voimme valita, tuottaako se hyviä vai huonoja seurauksia, syrjäytymistä vai osallisuutta.
Olen myös huomannut, että kansalaiset eivät ole myöskään tietoisia mitä asioita heidän äänestämät ehdokkaat ajavat. Työpaikallani muutama vuosi sitten eräs golleegani kertoi aina äänestäneensä erästä turkulaista vasemmistoliiton naisehdokasta, joka vaaleissa.
Erään kerran kuulin hänen haastelevan kahvihuoneessa pakkoruotsista ja sen typeryydestä.
Tulostin samalla netistä hänen ehdokkaansa kielipoliittiset näkemykset ja näyttäessäni ne hänelle, ei hän ole sen jälkeen kyseistä kaksikielistä kansaedustajaa enään äänestänyt.
Suurin osa kansasta vastustaa pakkoruotsia ja kun kansalaiset ymmärtävät nykyisten polittikkojen petoksellisen vedätyksen, niin Lapintiekin voi unohtaa mahdollisuutensa vaaleissa!
Pakkoruotsi suomessa on rasimia ja suomenkielisten alistamista. Eikä se selittämällä muuksi muutu!!