Aloite, jota kokoomus vastustaa, ei voi olla huono

Yhteisvaluutta euroon siirryttiin kymmenen vuotta sitten uskossa, että se johtaisi suotuisaan talouskehitykseen ja vakauden lisääntymiseen Euroopassa.

Vakauden sijaan yhteisvaluutta on johtanut kasvavaan epätasapainoon maiden välillä. Poliittiset päätöksentekijät käyttivät lyhytnäköisesti yhteisvaluutan mahdollisuuksia hyväkseen eikä yhteisistä pelisäännöistä piitattu. Valtavaksi paisutettu rahatalous sai mellastaa vapaasti ja vastuuttomasti.

Yhteisvaluuttaan siirryttiin myös ilman, että oli koko valuutta-alueen kattavia suunnitelmia kriisin varalle. Usko markkinoiden itse itseään korvaavaan kykyyn oli vahva. Kuplatalouden annettiin kiihtyä, mutta sen puhjetessa oltiin kyvyttömiä toimimaan.

Laiminlyöntien seurauksena Eurooppa on ehkä vakavimmassa taantumassa sitten toisen maailmansodan. Varsinkin Etelä-Euroopassa yhteiskunnallinen kuohunta on laajaa, eikä tulevaisuudesta ole mitään varmuutta.

Kurjimmassa jamassa on Kreikka, jossa äärioikeisto ja vieläpä uusnatsit ovat kasvattaneet kannatustaan. Lamaan syyttömiä maahanmuuttajia vainotaan ja pahoinpidellään. Tällaista ei olisi uskonut Euroopassa näkevän.

Euroopassa poliitikkojen on otettava vastuu tilanteesta ennen kuin on myöhäistä. Nuorisotyöttömyyden on annettu paisua käsittämättömän suureksi Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa. Seurauksena on ollut laajaa yhteiskunnallista levottomuutta ja vastarintaa epäoikeudenmukaista politiikka kohtaan, mutta samanaikaisesti myös äärioikeiston ja yltiönationalismin nousu.

Suomi ei ole muusta Euroopasta irrallinen saareke, vaan kriisi tuntuu myös meillä. Yhä uudestaan saamme kuulla laajoista irtisanomisista. Köyhyyden, turvattomuuden ja väkivallan uhatessa tarvitaan täälläkin työpaikkoja, työllistämistä, toimeentuloa ja yhteiskunnan suojaverkkoja.

Näitä koko Euroopan ongelmia ei voi ratkaista vain oman maan sisällä. Populistinen oikeisto ja äärioikeisto väittävät olevansa kansalaisten puolella, mutta todellisuudessa kansallisvaltioon käpertyminen tässä tilanteessa veisi viimeisenkin demokraattisen otteen kansainvälistyneestä talouselämästä. Tuo ote ei saa herpaantua, vaan sitä pitää päinvastoin vahvistaa.

Demokraattista otetta vahvistaisi ensinnäkin rahoitusmarkkinavero. Nyt jo yksitoista maata on mukana aloitteessa finanssitransaktioveron puolesta.

Vasemmiston tavoitteena on, että myös Suomi lähtee mukaan. Ei voi kuin ihmetellä täkäläisen oikeiston haluttomuutta olla mukana tässä päätöksenteossa. Mutta hyvä on, että eivät pääse hanketta vesittämään. Rahoitusmarkkinoiden säätely ja verotus on välttämätöntä, jos tulevat kriisit halutaan estää.

Komission ehdotusta rahoitusmarkkinaveroksi on myös arvosteltu riittämättömäksi. Toisaalta, aloite jota kokoomus henkeen ja vereen vastustaa, ei voi olla huono!

Toiseksi pankkien sääntely on välttämätöntä. Suomessa on kokemusta 1990-luvun alun talousromahdukseen, lamaan ja suurtyöttömyyteen johtaneesta pankkikriisistä. Samankaltaista vastuutonta asuntoluottojen paisuttamista on nyt monien Euroopan maiden vaikeuksien taustalla.

Yhteisiä sääntöjä siis tarvitaan, ja juuri tästä on kyse kun puhutaan eurooppalaisesta pankkiunionista. Pankkien yhteiseurooppalaiset säännöt ovat tavallisen suomalaisen etu, Suomen kansantalouden etu ja kaikkien talousvaikeuksissa kamppailevien eurooppalaisten etu.

Kolmanneksi, jotta verotus ja sääntely olisi tehokasta, on puututtava jatkuvasti paisuvaan veroparatiisitalouteen. Niissä vellovat lukemattomat miljardit ovat täysin kaiken kontrollin ulkopuolella. Tämä on harmaan talouden kaikkein suurin ongelma, joka tietotekniikan kehittymisen ja talouden globalisaation myötä pahenee vuosi vuodelta, jos siihen ei puututa.

Myös suomalaisten eläkevaroja on sijoitettu veroparatiiseihin. On väitetty, että näin eläkemaksut alenevat. Eläkeyhtiöissä kyse on valtavista rahoista, joiden käytön tulee palvella jokaisen suomalaisen eläkeläisen, työntekijän tai Suomen kansantalouden etua. Kenenkään etu ei ole se, jos verot kierretään ja valtiontalous rapautuu veroparatiisien käytön takia.