Hallitus sopi budjettineuvotteluissa lisäresursseista vanhustenhoitoon. Lisärahoitus on merkittävä. Näin vanhuspalvelulaki voidaan toteuttaa, ja vihdoin saadaan parannusta kauan parjattuun Suomen vanhustenhoitoon.
Julkinen keskustelu aiheesta on keskittynyt laitoshoidon sitovaan henkilöstömitoitukseen. Henkilöstömitoituksessa päädyttiin kompromissiratkaisuun: mitoitus saatiin, mutta mitoituksen tasosta ja toteutusaikataulusta tingittiin. Henkilöstömitoitus on tärkeä asia, mutta laissa on kyse paljon muustakin.
Se kaikkein tärkein asia on tainnut jäädä julkisuudessa vähälle huomiolle. Keskeistä laissa on henkilökohtaisen ja velvoittavan palvelusuunnitelman saaminen kaikille tietyn ikärajan ylittäville ihmisille. Tämä velvoittavuus on ollut vasemmiston jo vuosia sitten tekemän lakialoitteen perusvaatimus. Nyt terveyspalveluista tuttu hoitotakuun periaate ulotetaan myös vanhuspalveluihin.
Jokainen tietyn iän ylittänyt ihminen saa tarvittaessa henkilökohtaisen palveluarvion, ja kunnalla on myös velvollisuus järjestää tämän mukainen palvelu, oli sitten kyse palveluasunnosta, kotihoidosta tai laitospaikasta.
Olemme myös jatkuvasti tuoneet esille, että vanhuspalvelulaista täytyy tehdä niin hyvä ja kattava kuin mahdollista. Henkilökohtainen ja velvoittava palvelusuunnitelma eli ”subjektiivinen oikeus hoivaan” on tässä keskeistä. Tärkeää on myös saada lain ikäraja riittävän alhaiseksi, jotta hoitoa tarvitsevia ihmisiä ei jäisi lain ulkopuolelle.
On myös hyvä, että nyt budjettiin tulee 10 miljoonaa euroa lisää rahaa sekä kotihoitoon että omaishoitoon.
Setäni ”sai hoitoapua Helsingissä” paikalliselta kotihoidolta. Hänen joutuessaan sairaalaan, kävi ilmi että vuode oli peitelty nopeasti aina uudella lakanalla (päällekkäin 5 lakanaa) – ei puistelua, vaihtoa, vaan kaikki kropan hilseet lakanoiden alla edelleen. Vaikka henkilöllä ei olisi ollutkaan ennestään astmaa, olisi voinut tulla jo terveellekin. Lääkkeitä oli 2-3 samaan asiaan yhteensä yli 20 lajia. Monta lääkettä oli otettu ”ulos” samanaikaisesti. Kuka tahansa ilman koulutustakin, olisi voinut olla mukana suunnittelemassa lääkkeen ostotarvetta ennen apteekkiin menoa> Lista mukaan, vaikka mies vielä pystyi vähän liikkumaan avulla.
Lisäksi hoitajat suihkuttaessaan eivät koskaan avanneet käytettyä muovista esiliinaa, vaan se jäi kosteana – seinään rumat tummat jäljet vuosien ”avusta” – vieressä olisi ollut kuivatusteline!
Pieniä asioita suurin osa avun tarpeesta. Nimenomaan jakamalla työt, saadaan myös turha koulutus pois. Ystävällisyyttä opetusaineeksi ja kuuntelua yksinäiselle ihmiselle.
Kuulin myös, kuinka Pihlajamäessä oli v.2004-5.. henkilö, jota käytiin kääntämässä kotona sillon tällöin.
Äitimme kuoli siihen, mistä olimme monasti varoittaneet – laittoi kukkaruukuille tabletit – olimm eteroittaneet monasti, että lääkkeet annettava ja tarkistettava. Ei kun ”iltahoitaja kävi noin 3-4 minuuttia sisällä – laittoi lääkkeet poikkupurkkiin pöydälle – ja ulos. Älkää sanoko, jotta muuttunut – en usko.
Äidin saamat Kela-korvauksen avustukset menivät seuraavasta kuukaudesta alkaen aina kotihoitomaksuihin. Tuskin oli lainmukaista. Yritin huomauttaa – hymyiltiin. Näin paikallinen ”johtajatar” Pihlajamäessä teki.
ELI OMAINEN ON AINOA AUTTAJA, MUTTA ELÄMÄ MENEE TÄLLÖIN RASKAAKSI. KUN KOULUTETAAN, KEKSITTÄISIIN EDES JÄRKEVÄT TYÖTEHTÄVÄT. Ei kaikkien tarvitse osata ottaa kokeita. Se pysytettäisiin asiantuntijalla, jota kontrolloidaan myös lähiperheen huumeongelmien takia.
Kaikkea tulee mieleen… kirjoittaessa vuosien varrelta.
Ei kai mikään laki kiellä vanhuksen lähipiirin osallistumista hänen ongelmiensa helpotukseen.
Kysymys on kuinka lähipiiri määritellään. Nyt
kysymys on pääasiassa rahasta,jota ilman ei kukaan suostu liikauttamaan sormeansakaan. Jopa varakkaat omaiset vaativat omaishoidon tukea. Olisi mielenkiintoista verrata Suomen oloja moniin muihin maihin.
Heippa
Ei tuo kokoomuksen sanelema ”kompromissi” taida olla niin ruusuinen kuin kuvaat. Palvelusuunniitelma tehdään vammaisille, mutta ei se mihinkään velvoita. Luuletko tosiaan, että palvelusuunnitelman tekeminen on yhtä kuin subjektiivinen oikeus tarvittaviin palveluihin.
Laitoshoitopaikkojen pulaan laki ei taida tuoda mitään parannusta. Vai tiedätkö, miten se toisi.
Vanhusten ylilääkinnästä ei koko lakikeskustelun aikana puhuttu. (Risikko rules). Peruspalveluministeri sentään otti sen esiin budjettiriihen JÄLKEISESSÄ A-tolkissa.
Mistä johtuu, ettei ylilääkinnästä vasemmistossa uskalleta puhua mitään. Eikö se olekaan ihmisoikeusongelma, niin kuin Edukunnan Oikuesasiamies on useasti todennut?