Tänään julkaistu puolustusvoimauudistus ottaa huomioon turvallisuusympäristön muuttumisen, ja puolustusvoimat tekee välttämättömiä säästöjä, joita joudutaan tekemään myös muualla yhteiskunnassa.
Armeijan menoja vähennetään nyt asteittain siten, että vuonna 2015 ollaan vuositasolla 250 miljoonaa euroa alemmalla tasolla. Yhteenlaskettuna säästöä tulee 575 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.
Rauhallisena, mutta taloudellisesti vaikeana aikana on parempi säästää sotilasmenoista kuin sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta. Armeijan säästöt mahdollistavat osaltaan myös perusturvan parantamisen. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta huolehtiminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Säästöjä kohdennetaan nyt muun muassa asehankintoihin, varuskuntiin ja henkilöstöön. Vasemmisto olisi säästänyt asehankinnoista enemmänkin. Myös varuskuntien yhdistäminen on usein järkevää. Turhaa hallintoa karsimalla on varuskuntien lakkautuslistaa voitu pehmentää ja irtisanomisia vähentää.
Varuskuntia lakkautettaessa on tärkeää puolustaa työllisyyttä. Henkilöstön uudelleensijoittamista ja korvaavien työpaikkojen syntymistä on tuettava. Myös rakennemuutostukea tulisi harkita keinona paikata varuskuntien lakkauttamisten seurauksia.
Uudenlaista turvallisuusajattelua tarvittaisiin myös asevelvollisuuteen. Suomi on Kreikan ja Kyproksen ohella Länsi-Euroopan viimeisiä maita, joissa on voimassa laaja yleinen asevelvollisuus.
Vuonna 2010 Risto Siilasmaan vetämä asevelvollisuustyöryhmä nosti esille mallin, jossa noin puolet varusmiehistä suorittaisi lyhyemmän, neljän kuukauden koulutuksen. Säästöä laskettiin tulevan 57 miljoonaa euroa vuodessa.
Neljän kuukauden palvelus olisi Suomessakin hyvä askel kohti suurempaa valinnanvapautta ja nykyaikaisempaa turvallisuusajattelua. Emme tarvitse kylmän sodan massa-armeijaa, eikä kaikkiin uhkiin vastaamiseen tarvita samanmittaista koulutusta.
Neljän kuukauden mallin käyttöönotto olisi nyt syytä selvittää. Eri vaihtoehdot on tulevaisuutta ajatellen hyvä olla valmiina. Puolustusvoimien muutostarpeet eivät varmasti pääty tähän uudistukseen, sillä turvallisuusympäristö muuttuu ja armeija sen mukana.
Sinipunan vasen reuna näyttää hijaisesti hyväksyvän maaseudun kyykytyksen, kuntien pakkoliitokset sekä köyhien pakkomuutot palveluiden ja koulutuksen perässä kasvukeskuksiin. Keskeisenä perusteluna on ”sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden turvaaminen”. Ainut järkevä, maaseudun elinvoimaisuuden turvaava ehdotus olisi terveyspalveluiden rahoitusmallin muutos. Kokoomuksen mallissa mennään näin, koska keikkalääkärifirmojen bisnestä ei haluta kampittaa. Varuskuntien lakkautusten merkitys tulisi sisällyttää kuntauudistukseen. Nyt mm Keuruulle, Kontiolahdelle sekä Lahden alueelle lankeaa miljoonien menetykset kuntien veropottiin. Sdp ja vas, nyt olisi viimeiset hetket nousta eriarvoistumista vastaan. Tässä mennään nyt isoin askelein kohti hyvien palvelujen slummi-Suomea.
Vasemmistolaisesta näkökulmasta yleinen asevelvollisuus(kansanarmeija) tulee nähdä ensisijaisesti sisäisen turvallisuuden asiana, demokratian takeena. Mitä suppemmalla joukolla sotilaallinen osaaminen on, niin sitä todennäköisemmin tämä joukko ottaa kriisitilanteessa vallan itselleen(Onneksi Kreikassa on yleinen asevelvollisuus).
Tasa-arvonäkökulmasta katsottuna yleinen asevelvollisuus tulisi ulottaa koskemaan myös naisia. Tai paremminkin yleinen asevelvollisuus tulisi muuttaa yleiseksi 4-12 kuukauden palvelusvelvollisuudeksi asevoimissa tai muussa laitoksessa. Palveluksen mielekkyyteen ja järkevyyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
Varuskuntien lakkauttamisesta yhteiskunnalle tuleva hyöty saattaa olla jopa haittoja pienempi, ainakin kun maassa ei ole täystyöllisyys. Korvaavien työpaikkojen luominen on aina olemassaolevien työpaikkojen hävittämistä vaikeampaa. Varuskuntaverkon tiheydessä on kyse myös alueellisesta tasa-arvosta.
Sotilasmenoja tulee toki karsia, mutta säästöt tulisi hakea ensisijaisesti materiaalipuolelta. Jo sovittuja hankintoja ei tietysti pystytä peruuttamaan, mutta vaihtoehtona on olemassaolevan kaluston myynti.