Eduskuntaryhmien puheenjohtajat saivat sitkeiden ja raskaiden neuvottelujen jälkeen sovittua yleisradion uudesta rahoitusmallista. Saavutettu lopputulos on kompromissi, mutta mielestäni sellaiseksi erinomainen.
Aina voi toki sivusta vaatia, että pienituloisten rajoja olisi voitu viilata vieläkin korkeammalle ja progressiota jyrkentää.
Näinkään hyvään lopputulokseen ei olisi päästy ilman vasemmiston vahvaa panosta ja tästä saavutuksesta on aihetta olla ylpeä. Myös muut puolueet osoittivat ymmärtämystä maksujen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen.
Nykyisen televisiolupamaksun suurin ongelma on , että se on tasamaksu, joka ei ota huomioon ihmisten erilaista maksukykyä. Se syrjii yksinasuvia, sillä kaikki pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät ovat joutuneet tähän asti maksamaan saman maksun kuin vaikkapa kahden suurituloisen palkansaajan kotitaloudet.
Televisiolaitteeseen sidottu maksu ei myöskään vastaa nykyajan vaatimuksia perusteidensa eikä maksun kohdistumisen osalta. Henkilökohtainen vero on tässä suhteessa nykyaikainen, perusteltu ja oikeudenmukainen tapa rahoittaa Ylen toiminta.
Esitetty vero on progressiivinen ja nousee tulojen mukaan 50 eurosta alkaen siten, että keski- ja suurituloiset ihmiset maksavat täyden maksun eli 140 euroa. Kaikkein pienituloisimmat, alle 7813 euroa vuodessa tienaavat ovat kokonaan Yle-verosta vapautettuja.
Keskimäärin maksu laskee yksinelävällä 80-90 eurolla verrattuna nykyiseen tv-maksuun. Tällaisia ihmisiä on Suomessa miljoona.
Ylen toiminta riippumattomana tiedonvälittäjänä sekä kotimaisen kulttuurin tuottajana, tukijana ja säilyttäjänä on merkittävä ja se tavoittaa suuren valtaosan suomalaisista moninaisin keinoin. Yle-vero turvaa jatkossa Ylen aseman ja sen toiminnan pitkäjänteisen rahoituksen.
Veron tuotto kerätään erilliseen valtion menokehysten ulkopuoliseen rahastoon, minkä avulla turvataan Ylen riippumattomuutta taloussuhdanteista tai kulloisenkin hallituksen ja päättäjien suosiosta.
Nyt saavutettu malli pesee mielestäni oikeudenmukaisuudessa mennen tullen viime eduskuntakaudella esillä olleen kotitalouskohtaisen tasamaksun, niin sanotun mediamaksun. Uusi malli on hyvin lähellä niitä ajatuksia, joita vasemmistoliitossa pohdittiin jo silloin vaihtoehdoksi mediamaksulle.
No niin, ensikuulemalla ja nyt lukemalla tämä malli tuntuu kyllä siltä, että minäkään en löyä siitä arvostelemista.