Eduskunta keskusteli eilen Suomen osallistumisesta Libanonissa YK-johtoiseen Unifil-rauhanturvaoperaatioon.
YK:n rauhanturvaamiseen osallistuminen, kuten myös kehitysyhteistyöhön satsaaminen, ovat jäsenmaksua kuulumisesta ihmiskuntaan. Ilman tätä jäsenmaksua koko maailma olisi epävakaampi, turvattomampi ja epäinhimillisempi paikka.
Reilusti yli puoli vuosisataa jatkuneen Lähi-Idän konfliktin ratkaisu on ehkä keskeisin maailmanrauhaan vaikuttava asia. Myös YK:n arvovalta, toimintakyky ja koko maailmanjärjestön tulevaisuus ovat sidoksissa Lähi-Idän rauhoittumiseen.
Kestävään rauhaan Lähi-Idässä päästään vain, jos Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja sallii elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamisen. Aivan samoin kestävään rauhaan tällä alueella päästään vain, jos Iran luopuu tavoittelemasta ydinaseita ja jos Israel luopuu omista ydinaseistaan osana alueen rauhoittumista.
On hienoa, jos Suomi voi osaltaan tukea Lähi-Idän rauhoittumista. Libanonin operaatiossa myönteistä on myös se, että se on YK-vetoinen eikä tätä tehtävää ole ulkoistettu sotilasliitto Natolle. Perinteisessä YK:n rauhanturvaamisessa on Suomen vahvuus.
Samalla on muistettava, että Libanonissa YK-johtoinen rauhanturvaamistyö on vuosien mittaan vaatinut myös uhreja. Varmasti kaikki muistamme, kuinka muutama vuosi sitten juuri Libanonissa Israelin iskussa kuoli suomalainen rauhanturvaaja.