Väittelin keskiviikkona Kimmo Sasin (kok.) kanssa taloustilanteesta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasi esittää mallia, jossa puolet valtiontalouden sopeuttamisesta toteutettaisiin leikkauksina ja puolet veronkorotuksina.
Leikkauksista olen Sasin kanssa eri mieltä. Kuilun partaalla heiluvan talouden tukahduttaminen julkisen talouden leikkauksilla voisi viedä kuilun pohjalle. Tämä on suurempi riski kuin mahdollinen väliaikainen lisävelkaantuminen. Tasapainottamisen aikataulu on siksi harkittava tarkkaan.
Valtiontaloutta tulee kohentaa ennen kaikkea suurituloisille suunnatuilla veronkorotuksilla. Mahdollisuuksia on paljon, jos niistä vain päästään sopuun.
Esimerkiksi hallitusohjelmaan kirjattua pääomatuloveroa voitaisiin kiristää nyt esitettyä enemmän, samoin osinko- ja pankkiveroa.
Harmaaseen talouteen ja veronkiertoon puuttumalla voitaisiin saada valtion kassaan satoja miljoonia euroja lisätuloja. Myös hallitusohjelmassa selvitettävä uraanivero tulisi toteuttaa mahdollisimman kireänä.
Valtiolle tuottoisa arvonlisävero sen sijaan rokottaa eniten pienituloisia. Verotusta pohdittaessa onkin pyrittävä siihen, että kokonaisuus on tuloeroja kaventava: jos arvonlisäveroa korotetaan, on samassa yhteydessä kiristettävä myös suurituloisten veroja.
Sen sijaan välttämättömyystarvikkeet, kuten ruoka ja lääkkeet, on jätettävä kaikkien korotusten ulkopuolelle.
Käynnissä oleva presidentinvaalikampanja on oiva tilaisuus nostaa vasemmiston vaihtoehtoja esille. Paavo Arhinmäki on avannut hienosti verokeskustelua esittämällä suurimmille omaisuuksille varallisuusveroa sekä suurituloisille asetettavaa solidaarisuusveroa.
Luin jostain että tehokkain tapa saada verotuksella
enemmän tuloja on omaisuusvero. Joten tämä yhtenä
elementtinä poistaa budgetin leikkaustarpeet.
Sopivalla mitoituksella voidaan myös poistaa
valtion lainatarve sekä lyhentää olemassaolevaa
velkaa.
Omaisuusveron käyttöönotosta on mainittu muissa
maissa keinona.
erik
Kannattaisi pitää yllä myös keskustelua vaihtoehtoisista talousmalleista joissa rahanluontioikeus siirrettäisiin pankeilta takaisin valtiolle. Nykyinen järjetön järjestelmä jossa pankit lainaavat keskuspankilta pienellä korolla ja valtiot liikepankeilta suurella korolla voitaisiin lopettaa. Suomessa monet taloustieteilijät puhuvat funktionaalisesta rahoituksesta. Englantilaiset taloustieteilijät käyttävät nimitystä Positive Money.
Vaihtoehtoja on lukuisia joista pienimmät olisivat 80-luvun yksityistämisaallossa tehtyjen virheiden korjaaminen, kuten valtion oman pankin yksityistäminen. Pohjois Dakotan valtionpankin mallin luulisi kelpaavan pahimmillekin sosialismipelkoisille.
Voisin tähän alkuun vähän luokitella ”välttämättömiä” ruokia: poron sisäfile, Camenbert -juusto, hanhenmaksapallerot, tryffelit, parman kinkku ja pari muuta. Näille roimat veronkorotukset + niille, mistä itse en pidä enkä syö. Sitten epätasa-arvoiseen arvonlisäveroon on jo esitetty erittäin pätevä ratkaisu: kunkin alv. prosentti menisi tulojen mukaan, ja olisi välillä 5-60% Henkilökohtainen alv prosentti todennettaisiin kunkin henkilökohtaisella alv. kortilla kassalla ja kortin ”puuttuessa” olisi prosentti 60% Nykyiset prosentit voisi määritellä nykyään keskituloiselle ja sitten ne nousisivat progressiivisesti. Väärinkäytösten estämiseksi perustettaisiin seurantaryhmä, joka valvoisi, että pienellä prosentilla ostavien tuotteet todella menevät vain omaan käyttöön, eikä trokattaviksi eteenpäin. Jos trokauksesta jäisi kiinni, siitä ei rangaistaisi trokaria vaan tämän suurituloista asiakasta veronkorotuksilla ja sakoilla. Pääomatuleveroprosentti pitäisi olla vähintään 50% ja kasvaa siitä progressiivisesti aina jonnekin 90% tienoille. Pienituloisilta ei perittäisi veroa ollenkaan. Sitten pitäisi vielä kesksiä jokin keino seuraavan epätasa-arvoisen ongelman korjaamiseksi: jos pienituloisen veroprosentti on vaikka 4%, niin silloin 20 pienituloisen prosentti on yhteenlaskettuna jo 80%, mikä on paljon enemmän kuin nykyään kaikkein suurituloisemmankaan prosentti. Tässä ehdotuksia alkuun, joilla saadaan Suomi yhteisölliseksi, voittoa tavoittelemattomaksi, yhteisvastuuliseksi ja monikulttuuriseksi kansainväliseksi toimijaksi, jollaista ministeri Urpilainen, moraalisuuden lisäksi, tänään peräänkuulutti.