Suomi on EU:n taistelujoukkojen päivystysvuorossa tämän vuoden kesäkuun loppuun saakka. EU-taistelujoukkojen konseptin mukaan niiden tulee kyetä aloittamaan tehtävien toimeenpano operaatioalueella 10 päivässä EU:n neuvoston päätöksestä. Jos tällainen päätös tehdään, joutuu Suomi tosi hankalaan tilanteeseen.
EU:n taistelujoukkojen lähettäminen Libyaan silloin, kun siellä vielä soditaan, johtaisi väistämättä niiden joutumiseen taistelujen osapuoleksi. Tämä puolestaan heikentäisi niiden edellytyksiä toimia neutraaleina, humanitaarisen avun perillemenoa ja evakuointeja turvaavina joukkoina.
Suomen tulee nyt vaikuttaa EU:ssa siihen, ettei Libyaan lähetettäisi maajoukkoja taistelemaan Muammar Gaddafin joukkoja vastaan. Sellaisen maaoperaation tavoite ja idea olisivat epäselviä. Uhkana on sotkeutuminen pitkittyvään heimojen väliseen sotaan, jossa käsitykset siitä, ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia hämärtyvät.
Nopea puuttuminen Libyan tilanteeseen oli ymmärrettävää siviilien suojelemiseksi. Operaatiota ei kuitenkaan ole syytä pitkittää.
Suomi voisi osallistua Libyan kriisin ratkaisuun rauhanvälittäjänä, ja annettava aktiivinen panos tulitauon aikaansaamiseksi. Suomen tulisi toimittaa Libyaan ja Libyan naapurimaiden pakolaisleireille humanitaarista apua. Tulevaisuudessa Suomi voisi lähettää Libyaan myös rauhanturvaajia mahdollista aselepoa valvomaan. Taistelutehtäviin ei suomalaisia tule Libyaan lähettää.
Kun eduskunta viime joulukuussa päätti 300 suomalaisen EU-sotilaan asettamisesta valmiuteen, esitti Vasemmistoliitto vaatimuksen, että joukkoja käytettäisiin vain YK:n mandaatin mukaisiin tehtäviin. YK:n Libyaa koskeva päätöslauselma ei sisällä maajoukkoja, kieltää Libyan miehittämisen ja toteaa, että johtajan vaihto kuuluu ainoastaan Libyan kansalle.
Kaikki muut eduskuntapuolueet vastustivat tuolloin vaatimustamme.