Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin tyrmistys ja ärähdys vain kolmen suurimman puolueen yhteisestä vaalitentistä televisiossa on aiheellinen.
Ongelmahan on siinä, että kolme on hyvässä vaalikeskustelussa liian vähän ja taas 17 on liian paljon, että keskustelusta tulisi mitään.
Puolueita vaalitenttiin ei voi valita gallup-mittausten mukaan. Ongelmaksi nousee muun muassa se, minkä ajankohdan ja minkä firman gallupia noudattaa, sillä tulokset vaihtelevat kyselyajankohdan ja kyselyn tekijän mukaan.
Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) on esittänyt, että väittelyyn voisivat osallistua niin sanotut kolme suurta (entistä suurta) ja perussuomalaiset.
Mihin ihmeen logiikkaan tämä Sasin mielipide perustuu? Mistähän tulee raja kolme suurinta ja sitten perussuomalaiset.
Ainoa hyväksyttävä oikea mittari voi olla edelliset eduskuntavaalit. Maksetaanhan puoluetukikin vaalien antaman edustajapaikkojen mukaisesti.
Sasin logiikalla puoluetukea pitäisi maksaa gallup-lukujen perusteella, jolloin puolueitten saama tukikin vaihtelisi päivittäin joka mittauksen jälkeen.
Myös Sasi on huomannut ja myöntää, että kolme on liian vähän ja suosii vain tiettyjä puolueita. Minustakin veljien Sasin ja Soinin ajama neljä puoluetta kuulostaa ihan hyvältä määrältä.
Ainoa oikeudenmukainen puolueiden voiman mittari on viimeksi käydyt vaalit, jonka jälkeen voimasuhteet taas muuttuvat seuraavien vaalien osoittaman tuloksen mukaisiksi. Miksi muuten vaivautua edes äänestämään, vaan kannattaisi juonia itsensä gallupmittauksiin, jos 3000 ihmisen mielipide on vaalien tulosta ratkaisevampaa…
Kertauksena vielä huonomuistisille viime eduskuntavaalien tulos: Keskusta 51, kokoomus 50, sdp 45, vasemmistoliitto 17, vihreät 15, rkp 9, kristilliset 7 ja perussuomalaiset 5.
Pelkkä vaalitenttiin pääseminen ei riitä. Jos Yleisradio haluaa tukea demokratiaa, sen pitäisi tuoda kaikkien puolueiden (kokoon katsomatta) näkemykset esille tasapuolisesti. Jokaiselle puolueelle pitäisi antaa lähetysaikaa, jotta ne voivat esittää oman poliittisen vaihtoehtonsa. Tällainen käytäntö on mm. Saksassa, jossa kaupalliset tv-kanavat joutuvat antamaan maksutonta mainosaikaa kaikille puolueille. Tämä siksi, että maksutonta näkyvyyttä medioissa saavat nykyisellään vain hallituspuolueet (ja perussuomalaiset). Jos vaalitenttiinkin päästetään vain isoimmat puolueet, tiedotusvääristymä vain pahenee: näkyviin pääsevät ne, joilla muutenkin on eniten rahaa ostaa näkyvyyttä. Sitä rahaahan on kerätty mm. laittomilla vaaliavustuksilla.