Mielessäni soi aina jouluna Juice Leskisen laulu ”Sika”. Siinä Juice laulaa ”Jouluna sikaa muista en, vain kinkkua vahtaan himoiten”.
Joulu on kinkkujen kulta-aikaa. Turun kauppahallin kauppiailtakin niitä on tilattu tuhatmäärin. Vuodessa Suomessa teurastetaan yli kaksi miljoonaa sikaa.
Kaikilla eläinten kasvattajilla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Oikeutta Eläimille -yhdistys välitti taannoin järkyttäviä kuvia tuotantoeläinten kohtelusta suomalaisilla tiloilla. Monien sikaloiden vaivana ovat ahtaus, kovat betonilattiat ja kuivikkeettomat karsinat. Stressaantuneet ja sairaat siat purevat oljen sijasta toistensa häntiä ja korvia sekä häkkiensä rakenteita.
Sian esi-isä kesytettiin noin 8000 vuotta sitten. Sian luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu tonkiminen, lätäköissä rypeminen ja pesän rakentaminen. Luonnollinen laumakoko on korkeintaan muutama kymmenen sikaa ja elinalueen laajuus useita hehtaareita.
Nykyaikaiseen virikkeettömään kinkkutehtaaseen ahdetaan tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia eläimiä. Tehotuotannolle alistetut eläimet eivät lyhyen elämänsä aikana näe aina edes päivänvaloa.
Ruoan mainontaan upotetaan maailmassa miljardeja euroja joka vuosi. Mainosten mielikuvilla puhtaasta luonnosta ja terveydestä pyritään peittämään teollisen tehomaatalouden raadollisuus.
Todellisuudessa puhtaan ruuantuotannon arkipäivää ovat hormonit, antibiootit ja kemikaalit.
Joulupöydän lohetkin saavat punaisen värinsä niille syötetyn rehun sisältämästä väriaineesta.
Onneksi vaihtoehtoja on olemassa, eikä ruokakaupassa jouluna tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Luomuporsaiden luonnonmukainen ravinto ja stressitön kasvuympäristö vaikuttavat myös kinkun makuun. Kun teollisesti tuotetun kinkun kilohinta on kahdesta neljään euroa, niin luomukinkku on noin kolme kertaa kalliimpaa.
Samalla hinnalla saa joulupöytään puolta pienemmän kinkun, mutta hyvän mielen.
”Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa. Kun loppuu aatto ja alkaa yö, ihminen on sitä mitä hän syö.”