Euroopassa kummittelevat edelleen kylmän sodan haamut. Vanhaa viholliskuvaa Naton ja Venäjän välillä tarjoillaan kansalle edelleen.
Yhteisen Euroopan rakentaminen edellyttää Venäjän mukanaoloa. Tavoitteena tulisi pitkällä aikavälillä olla oven avaaminen Venäjälle EU:n jäsenyyteen. Venäjän yhteiskunta hyötyisi merkittävästi jo jäsenyyttä edeltävästä lähentymisprosessista ja se taas hyödyttäisi suomalaisia ja Suomen vientiteollisuutta monella tavalla. Ensi askeleena meidän kannattaisi ajaa Venäjän ja EU:n keskinäistä viisumivapautta.
Pohjoismaissa on ymmärretty, että todellinen ja kestävä turvallisuus voi syntyä ainoastaan tasa-arvosta. Kuten sodan uhka on poistunut Pohjolasta, voidaan jännitteitä lieventää myös Venäjän suuntaan. Venäjän läheisempi suuntautuminen länteen mahdollistaisi Euroopan lopullisen siirtymisen asevaraisesta turvallisuudesta kohti yhteistyöhön perustuvaa turvallisuutta.
Sotilasliitto Naton, asevarustautumisen tai ydinaseiden ei pitäisi kuulua nykyaikaiseen eurooppalaiseen turvallisuusajatteluun. 2020-luvun Euroopassa tavoitteena tulee olla kaikkien sotilasliittojen korvaaminen muilla rakenteilla.
Euroopan unioni voisi olla merkittävässä roolissa turvallista Eurooppaa kehitettäessä. Valitettavasti Kreikasta Irlantiin vellovassa talouskriisissä unioni on paljastanut karvaan todellisen luonteensa: se ei nykyisellään ole ihmisten, vaan pankkien turvallisuusyhteisö.
Kirjoitus on tiivistelmä vasemmiston ryhmäpuheesta 23.11.2010 eduskuntakeskustelussa ”Euroopan turvallisuusrakententeet: Kohti laajenevaa turvallisuusyhteisöä”. Lue tästä koko puhe
Venäjän suhteissa on pyrittävä lähentymään. kuitenkin suhteiden kehittäminen vaatii vastavuoroisuutta. venäjän kulttuurin tuntemusta, maassa liikkumista ja keskinäisen molempia osapuolia hyödyttävän kaupan suurin este on Venäjän lainsäädännön vaatima ulkomaalaisten rekisteröintipakko jota on käytännössä erittäin vaikea noudattaa vieraillessaan ainoastaan yhdessä kaupungissa Venäjällä ja käytännössä mahdotonta vieraillessaan monissa eri kaupungeissa, maaseudusta puhumattakaan. Puolue ”Yhtenäinen Venäjä” ei käytännössä aja ulkomaalaisten kontrolloinnin lopettamista joten pyytäisin ystävällisesti ottamaan asian esille oltaessa yhteydessä Zjuganovin vetämään kommunistiseen puolueeseen.
EU:lla on tosin toinenkin vaihtoehto – huonontaa suhteita mutta ainoastaan laittamalla vaatimukset Venäjän kansalaisille samalle tasolle – rekisteröintipakon muodossa. Kolmen päivän sisällä tapahtuva rekisteröinti, jota ei (vastavuoroisuuden periaatteen mukaan) suorittaa kuin tiettynä kellonaikana (ei tietenkään koko päivää) tietyssä virastossa ja vain etukäteen tilille maksetun kuitin kanssa kutsujan allekirjoituksella varustetulla lomakkeella. Ja kuten vastavuoroisuuteen kuuluu – jäisi rekisteröitävän vastuulle hankkia allekirjoitus lomakkeeseen esim Portugalissa kun kutsuja oli Suomesta. Sama vaatimus esitettiin Ekaterinburgissa rekisteröintiä yrittänneelle kun kutsuja oli Pietarista.