Kolumni 28.01.2010
Suomi on yltänyt viime vuosina usein huippusijoille erilaisissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Kylmän kilpailuyhteiskunnan nurja kääntöpuoli näkyy tuoreessa OECD:n vertailussa. Suomi sijoittui mielenterveyspalveluissa koko 30 maan joukon hännänhuipuksi.
Suomessa luovuttiin mielenterveyshoidossa 1980-luvulta alkaen pääosin laitoshoidosta. 1990-luvun lamassa mielisairaat ihmiset ajettiin avohoidon nimissä laitoksista käytännössä kaduille. Siellä he ovat vieläkin. Monet mielenterveysongelmaiset eivät saa nyky-Suomessa lainkaan hoitoa.
Suomi on vielä hyvä maa elää niille, joilla on vakinainen työpaikka, riittävä toimeentulo, sosiaaliset suhteet ja terveys kunnossa. Tätä hyvinvoivaa keskiluokkaa varten ylläpidetään illuusiota hyvinvointivaltiostamme. Kaikki ne palvelut ja sosiaaliset turvaverkot, joita keskiluokka ei tarvitse, on kuitenkin ajettu alas. Yhä suuremmalle osalle suomalaisia Suomi ei ole enää hyvä paikka elää.
Suomen vahva väkivallan kulttuuri edellyttäisi erityistä panostamista mielenterveyspalveluihin. Riski kuolla väkivaltaisesti Euroopan unionin alueella on Suomea suurempi vain Baltian maissa.
Syitä meidän väkivaltaisuuteemme voi hakea vääristyneestä mies-ihanteesta, sotien traumoista, alkoholista ja maailman huippuluokkaa olevasta asetiheydestä. Kaikki tämä yhdistettynä mielenterveyspalveluiden alasajoon ja yhä heikompaan sosiaaliturvaan ei ennusta hyvää talouslaman oloissa.
Suurin vastuu mielenterveyshoidon alasajosta on siitä päättäneillä poliitikoilla, väittää muun muassa Åbo Underrättelserin päätoimittaja Torbjörn Kevin lehdessään. Kaikesta tiedosta, tilastoista ja asiantuntijoiden vastalauseista huolimatta mielenterveyspalveluihin ei ole haluttu laittaa rahaa.
Ennemmin tai myöhemmin tämä politiikka kostautuu. Viime vuosina ovat traagiset tapahtumat seuranneet toisiaan säännöllisin väliajoin, kuten Myyrmannissa, Jokelassa, Kauhajoella ja viimeksi Sellossa. Montako kertaa aikapommin on vielä räjähdettävä?
Yksi asia on varmaa. Väkivallan estämiseksi voitaisiin tehdä paljon enemmän. Rahaakin luulisi olevan. Suomen kansantuote on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanut yli 50 prosenttia. Vain poliittinen tahto on jostain syystä puuttunut.
Piittaamattomuus ihmisten mielenterveydestä on kansallinen alennustila ja häpeä. Ennen niin voimakas me-henki näyttää tyystin kadonneen. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) analyysi viimeisimmän tapauksen jälkeen on ollut uskomattoman ohut. Hän esittää lähinnä tiukempaa siirtolaispolitiikkaa. Ihmetellä sopii, onko tässä tosiaan ratkaisu näihin kaikkiin ongelmiimme.
Kirjoittaja on turkulainen kansanedustaja ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
Kolumni on julkaistu Turun Sanomien kirjoittajavieras -palstalla 28.01.2010.