Sote-uudistus tarvitaan, se on selvä. Nykyjärjestelmän ongelmia ovat perusterveydenhuollon huono saatavuus, pitkät jonot sekä palveluketjujen rikkonaisuus. Asiakasmaksut ovat muihin maihin verrattuna korkeita ja kunnat kamppailevat kasvavien menopaineiden kanssa. Järjestelmä ei ole demokraattisimmasta päästä, sillä päätöksenteko on loitonnut erilaisiin kuntayhtymiin, sairaanhoitopiireihin ja sote-alueisiin.

Maakunta- ja sote-uudistuksen piti vastata näihin haasteisiin. Matkan varrella suunta on muuttunut, ja Sotesta on tulossa monimutkainen yhtiöittämis- ja yksityistämisprojekti, jossa demokratia uhkaa jäädä näennäiseksi.

Hallituksen rakentamassa 18 maakunnan ja 12 sote-alueen mallissa on rahoituksen päävastuu valtiolla. Vaaleilla valittu maakuntavaltuusto ohjaa kyllä palvelutuotannon järjestämistä tilaajana, mutta palvelujen tuotannosta vastaa maakunnan sote-palvelulaitos. Se koordinoi ja ostaa palvelut maakunnan julkisilta osakeyhtiöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä.

Yksityisen palvelutuotannon ylikorostuminen toimii sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita vastaan. Samalla valinnanvapaus voi ennennäkemättömällä tavalla avata bisnesmahdollisuuksia kansainvälisille terveysyhtiöille. Esimerkiksi Ruotsissa valinnanvapaus on johtanut alueelliseen eriarvoistumiseen ja terveyserojen kasvuun.

Sote- ja maakuntauudistuksessa pitää arvioida, onko maakuntien itsehallinto aitoa. Kuntien itsehallinto on perustuslaissamme määritelty tiukasti ja kunnille on turvattu verotusoikeus. Kun päätöksentekovaltaa ollaan nyt siirtämässä merkittävällä tavalla kunnilta maakunnille, on syytä pohtia pitäisikö myös perustuslaissa säätää maakuntien itsehallinnosta yksityiskohtaisemmin.

Itsehallintoa ei tee se, että maakunnilla on vaaleilla valittu valtuusto. Valtuustolla pitää olla myös todelliset vaikuttamismahdollisuudet. Lisäksi aito itsehallinto edellyttää toimivaa rahoitusratkaisua. Olisiko järkevintä järjestää rahoitus maakuntien itsensä keräämän veron ja valtion tasoitusrahoituksen turvin? Jos nyt kunnille maksettavia valtionosuuksia ohjataan maakunnille, niin veroaste ei vaihtelisi maakuntien välillä kohtuuttomasti.

Hallituksen esittämä valtionrahoitus antaa valtiolle vallan määritellä, millä summalla sosiaali- ja terveyspalvelut on tuotettava. Maakuntavaltuustojen tosiasiallinen päätösvalta on vähäistä, kun raha tulee valtionvarainministeriöstä, palveluita ohjataan tiukasti sosiaali- ja terveysministeriöstä ja lisäksi maakunnan julkiset palvelut on yhtiöitetty sote-palvelulaitoksen taakse.

Hallinnollisten uudistusten tavoitteena pitäisi olla hallinnon yksinkertaisuus, demokraattisuus ja avoimuus. Toteutuuko tämä nyt sote-uudistuksessa? On päinvastoin pelättävissä, että demokraattisesti valittujen päätöksentekijöiden mahdollisuus tiedonsaantiin, ohjaukseen ja päätöksentekoon uhkaa jopa heikentyä.

Asiakkaan kannalta järjestelmästä on tulossa monimutkainen. Ihmisten omalle vastuulle jää paljon valintoja, on asiakasseteleitä ja erilaisia palveluntarjoajia, joita pitäisi osata vertailla. Voidaan myös perustellusti kysyä, miten turvataan kansalaisten perusoikeuksien, kuten sosiaaliturvan, sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä kielellisten oikeuksien toteutuminen, jos julkisen vallan käyttöä siirretään voittoa tavoitteleville osakeyhtiöille.

Annika Lapintie
Kansanedustaja
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
Turku

Kirjoitus on julkaistu KoroiSet -lehdessä. Koko lehden voi lukea täällä.