Johtajien korkeita palkkoja perustellaan yleensä kannustavuudella. Ajattelutavan mukaan korkeat tulot houkuttelevat päteviä johtajia ja kannustimet luovat osakkeenomistajille ja johtajille yhteisiä intressejä. Toiminta tehostuuja Suomen kilpailukyky paranee. 

Johtajien palkkoja puolustavat tahot sanovat työntekijöille suunnattujen palkankorotusten heikentävän kilpailukykyä. Työntekijöiden eläkeiän nostamista vaativatjohtajat itsejäävät usein eläkkeelle kuusikymppisinä.

Taustalla on kapea ajattelu, jossa maailmaa katsotaan yhden yksittäisen yrityksenjohdon näkökulmasta. Kuva muuttuu jos huomioon otetaankin koko yhteiskunnan etu.

Pienessä Suomen kaltaisessa maassa liike-elämän ylinjohto koostuu suppeasta ja tiiviisti verkostoituneesta joukosta. Yritysten, pankkien, vakuutusyhtiöidenja työeläkeyhtiöiden hallituksissa toimitaan railakkaasti ristiin, kuten Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntokaupoissa huomattiin. Intressiristiriidan riski on ilmeinen.

Suomen vahvuuksia on vakaaja luotettava toimintaympäristö, jossa hyvinvointivaltion rakenteet ovat kunnossaja työntekijät osaavia, motivoituneitaja työhönsä sitoutuneita. Koko Suomen pitkän aikavälin kilpailukyky syntyy siitä, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Yksityisessä liikeyrityksessä johtajien palkkaus, eläkesopimuksetja muut palkitsemistavat ovat yhtiön sisäisiä asioita. Ei kuitenkaan voi riittää, että yritysjohto vehkeilee laillisuuden rajamailla,juurijajuuri laillisesti.

Kieroilijoiden maailmassa kansalaisten, yritysten, ja julkisen sektorin välinen, yhteiskuntaa koossapitävä keskinäinen solidaarisuusja luottamus rapautuvat.

Valtion intressin yhtiöiden hallituksissa ei tulisi rajautua vain tuoton tavoitteluun. Sen sijaan valtion tulisi huolehtia koko yhteiskunnan edusta. Valtion tulee omistajana vaatia, että sen omistamissa yhtiöissä yhteiskuntavastuu sisältää myös käytännön tekoja solidaarisen yhteiskunnan puolesta.

On parempi säästää sotilasmenoista ja perussuomalaisten turhanpäiväisestä sapelien kalistelusta kuin sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta. Armeijan säästöt mahdollistavat osaltaan myös perusturvan parantamisen.

Nykyisellä kuntarakenteella palvelujen tuottaminen käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Edellisen hallituksen Paras -hanke epäonnistui, koska sen kantavaksi ideaksi tuli keskustan valtarakenteen säilyttäminen.

Nyt oppositioon ajautunut keskusta lietsoo kapinahenkeä kunnissa, koska se pelkää virkamiesvaltansa menettämistä. Se on itsekästä valtapeliä. Puheenjohtaja Kiviniemi, teidän tulisi olla enemmän huolissanne kansalaisten palveluiden turvaamisesta.

Vasemmistoliitolle on tärkeää suomalaisen työn ja yrittämisen suojeleminen. Kevään aikana on odotettavissa hallitukselta kaksi uutta ja tervetullutta esitystä harmaan talouden torjunnasta. Toinen koskee rakennusalaa ja toinen liikennealaa.

Vasemmistoliiton ryhmäpuhe valtiopäivien avauskeskustelussa 10.2.2012. Lue koko puhe

Armeijan menoja vähennetään nyt asteittain siten, että vuonna 2015 ollaan vuositasolla 250 miljoonaa euroa alemmalla tasolla. Yhteenlaskettuna säästöä tulee 575 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä.

Rauhallisena, mutta taloudellisesti vaikeana aikana on parempi säästää sotilasmenoista kuin sosiaali- ja terveyspalveluista tai sosiaaliturvasta. Armeijan säästöt mahdollistavat osaltaan myös perusturvan parantamisen. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta huolehtiminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa.

Säästöjä kohdennetaan nyt muun muassa asehankintoihin, varuskuntiin ja henkilöstöön. Vasemmisto olisi säästänyt asehankinnoista enemmänkin. Myös varuskuntien yhdistäminen on usein järkevää. Turhaa hallintoa karsimalla on varuskuntien lakkautuslistaa voitu pehmentää ja irtisanomisia vähentää.

Varuskuntia lakkautettaessa on tärkeää puolustaa työllisyyttä. Henkilöstön uudelleensijoittamista ja korvaavien työpaikkojen syntymistä on tuettava. Myös rakennemuutostukea tulisi harkita keinona paikata varuskuntien lakkauttamisten seurauksia.

Uudenlaista turvallisuusajattelua tarvittaisiin myös asevelvollisuuteen. Suomi on Kreikan ja Kyproksen ohella Länsi-Euroopan viimeisiä maita, joissa on voimassa laaja yleinen asevelvollisuus.

Vuonna 2010 Risto Siilasmaan vetämä asevelvollisuustyöryhmä nosti esille mallin, jossa noin puolet varusmiehistä suorittaisi lyhyemmän, neljän kuukauden koulutuksen. Säästöä laskettiin tulevan 57 miljoonaa euroa vuodessa.

Neljän kuukauden palvelus olisi Suomessakin hyvä askel kohti suurempaa valinnanvapautta ja nykyaikaisempaa turvallisuusajattelua. Emme tarvitse kylmän sodan massa-armeijaa, eikä kaikkiin uhkiin vastaamiseen tarvita samanmittaista koulutusta.

Neljän kuukauden mallin käyttöönotto olisi nyt syytä selvittää. Eri vaihtoehdot on tulevaisuutta ajatellen hyvä olla valmiina. Puolustusvoimien muutostarpeet eivät varmasti pääty tähän uudistukseen, sillä turvallisuusympäristö muuttuu ja armeija sen mukana.

Nyt on alettava valmistella vastaavaa veroa myös Suomeen. Se antaisi pontta euroopanlaajuiselle verolle. Rahoitusmarkkinaveron edistäminen on kirjattu myös Suomen hallitusohjelmaan.

Finanssitransaktiovero on hyvä keino tasapainottaa rahamarkkinoiden heilahteluja ja estää kansantalouksia koettelevia kriisejä. Verolla kerättyjä varoja voidaan käyttää puskurirahastojen kokoamiseen tulevien finanssikriisien aiheuttaminen ongelmien varalle.

Nythän viimeisimmän finanssikriisin laukaisemaa velkakriisiä on Euroopassa hoidettu pitkälti verovaroilla.

Euroopan laajuisen rahoitusmarkkinaveron lisäksi tarvitaan myös globaaleja veroja, kuten globaali valuutanvaihtovero. Sen tuotto voitaisiin kanavoida esimerkiksi YK:n alajärjestöjen kautta maailmanlaajuisen köyhyyden, työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien torjuntaan.